»Ei, ei mitään... Sehän juuri — ei kerrassaan mitään, neiti Verity.»
»Minusta tuntuu, että olette hyvin kiusaantunut.»
»Se on varsin luonnollista, eikö olekin?»
»Kyllä, tietysti. Mutta siinä ei ole kaikki. Luullakseni —»
»Mitä?»
»Luullakseni te toivoisitte hartaasti, että haaksirikossa olisi
joutunut kanssanne rannalle setäni tai Wallace tahi joku merimies, kuka
hyvänsä muu, mutta en minä. Niin, ettekö toivoisi?»
»No —»
»Niin juuri. Niin toivotte. Vain sentähden, että olen tyttö», jatkoi
Margaret, silmäillen häntä vihaisesti, mutta ei kärtyisesti kuten
aikaisemmin. »Arvelette, etten kelpaa kerrassaan mihinkään täällä
autiolla saarella. Luulette, etten pysty tekemään mitään? Otaksutteko,
etten milloinkaan auttanut isääni virittämään nuotiota? Mutta minäpä
tiedän aika paljon näistä seikoista. Meidän on koottava valtavan iso
kasa polttopuita.