»Riossa.» Mainitsin ensimmäisen mieleeni johtuneen ulkomaisen sataman.
»Riossa», valitti Claude, ja hänen leukansa painui juuri äsken pöydälle
tuotua cocktailtarjotinta kohti. »Mutta muistaakseni rouva Verity
kertoi herra Lloydin vieneen Peggyn retkelle Etelämerelle.»
»Niin kyllä», varmensi Eric (ääntäen sanat yalelais-oxfordilaiseen
tapaansa). »Rouva Verity puhui Etelämeren saarista. Mitä hyödyttää
kirjoittaa Margaretille Rioon?»
Mitä todellakaan, ajattelin.
»Teidän sijassanne kirjoittaisin Rioon», väitin kuitenkin varmasti.
»Jos kirjoitan Margaretille, niin osoitan kirjeen sinne.»
Ja otin kasvoille vakavan tätimäisen ilmeen, joka aina on luotettava
naamari.
Harvoin kuitenkaan on minuun luotu epäilevämpää katsetta kuin se,
joka tuikki neiti Oddleyn silmistä, kun hän pian senjälkeen sanoi
jäähyväiset ja meni hissiin Margaretin molempien toisten ymmällä
olevien ystävien seuraamana.
Olisipa kukaan heistä aavistanut, mitä todella oli tapahtunut ja mitä
vielä tapahtuisi!