Palatkaamme Margaret-poloiseen.
Perästäpäin hän vakuutti, ettei ainoankaan ihmisen olisi voitu odottaa
kykenevän laskemaan, kuinka monta päivää he olivat merellä, ollessaan
niin kovin epäromanttisesti ja ankarasti merikipeänä alituisesti,
milloin ei ollut vaipunut kuumeiseen horrokseen, jota tuontuostakin
häiritsi alituisesti kuuluva, tuskastuttava »loiskis, rops!»
Hänen kammottavaan hyttiinsä tunkeutui ajoittain päivänvaloa. Myöskin
hän huomasi, että lampuissa oli toisin ajoin tuli.
Sitten oli pilkkopimeitä aikoja. Hänen oli mahdoton pitää muistissaan,
kuinka monta vaihdosta oli ollut, kun hänen ympärillään kaikki huojui
ja heilahteli milloin minnekin päin. Koko ajan tuntui hytti kohoavan,
yhäti kohoavan ilmaan nostaen Margaretin toisen puolen vesivuorelle
ja sitten äkkiä räiskähtäen ja upottaen Margaretin toisen puolen
pohjattoman kuilun syvyyteen.
Päivät ja yöt vierivät, ja sitä kesti yhäti...
Niin hän ainakin ajatteli pystyessään lainkaan ajattelemaan. Hänen
raivonsa talttui. Hänen närkästyksensä asettui. Hänen mielestään
katosi kaikki. Hän oli liian pahoinvoipa tunteakseen mitään muuta kuin
pahoinvointia.
Hän ei tajunnut, milloin hänelle tarjottiin aterioita, joita hän
heikosti kieltäytyi nauttimasta, milloin hänelle tuotiin omituisen
makuisia voileipiä ja samppanjaa, jotta hän ei ihan tyyten menehtyisi.
Hän ei ollut selvillä, oliko henkilö, joka koputti hänen koppinsa
ovelle ja astui sisään katsomaan häntä ja lausumaan kuuroille korville
jonkun lohduttavan sanan, setä Tom vai oliko se altis ja palvelevainen
Wallace.
Aika kului... Tuskissaan hän tunsi vanhentuvansa, hänestä tuntui, että
hän oli kolmikymmen-, nelikymmen-, viisikymmenvuotias...
Kerran hänen katseensa osui hänen kasvoilleen valahtaneeseen ja siitä
matolle riippuvaan ruskeaan tukkaan, ja hän kummasteli, miksi se ei
ollut harmaantunut.
Viruessaan avuttomana vuoteessaan, käydessään yhä heikommaksi
jokaisesta keikahduksesta ja sysäyksestä ja tuntiessaan itsensä, kuten
Claude olisi saattanut sanoa, lämmitetyksi vainajaksi hän ei kyennyt
tarkoin ajattelemaan öitä ja päiviä.
Hänestä tuntui, että he olisivat hyvin ennättäneet Tahitille ja sieltä
takaisin, kun —
Tuli myrsky-yö.