I
Cynthian suunnitelma oli mennyt myttyyn.
Juuri kun Margaret turkisvaippa egyptiläisen pukunsa verhona oli
pujahtanut pukeutumishuoneeseen liittyäkseen ystävättärensä seuraan ja
astunut lähelle peiliä, oli huulipuikko kirvonnut hänen sormistaan ja
pudonnut kalisten tuolin reunaan ulottuvalle kullatulle koristukselle.
Margaretin ja hänen kuvansa välissä leijaili sumua. Hän ehti vain
huudahtaa: »Cynthia! Minä — minä voin surkean huonosti —»
Noustuaan liian aikaisin liikkeelle influensakohtauksen jälkeen oli hän
nyt uudistuneen taudin kourissa.
Niin siis oli asia, eikä se ollutkaan paha, jos ajatellaan toista
mahdollisuutta...
Näin ollen oli Margaret vietävä kotiin, heti hankittava
sairaanhoitajatar ja kutsuttava Harley-kadulta lääkäri, joka määräsi
hänet vuoteeseen seuraavaksi viikoksi.