Perästäpäin minulle selostettiin heidän suunnitelmansa.
Sen mukaan Margaret oli vietävä erään Cynthian ystävättären Chelseassa
sijaitsevaan atelieriin. Olin kuullut tästä ystävättärestä ja
nähnyt hänen valokuviaan _Bystanderissa._ Sinä talvena hän antautui
vahamuovailun alalle, samalla veistäen puusta ja maalaten päitä
(joissa oli valkea iho, vihreät huulet, isot, siniset silmät ja
vihreät ripset), eriskummaisia tekeleitä, jotka myöhemmin myytiin
hattutelineiksi näyttämään uusimpia keksintöjä jonkun ulkomaalaisen
muotiliikkeen _boutique fantasquessa._ Tämä eriskummaisuuden
harrastelija oli sukkela olento, ja häntä suosivat monet seurapiirien
ryhmät. Mutta hänellä oli sellaisia helmapuuhia, jotka jättävät
jälkiä. Hänen silmissään oli omituinen ilme, hänen ihonsa oli
lyijynvärinen, hänen kyntensä olivat joskus mahdottomat, ja hän
nytkähteli hermostuneesti, mitkä kaikki ovat paljastavia merkkejä
lääkärin silmissä. Hän oli senlaatuisia naisia, joiden naiskammioissa
sanotaan olevan hirvittävän vaikeita hierottaviksi likimainkaan
otaksutun raikkaan näköisiksi. Niin, hänellä oli helmapuuhia!
Hän kokeilla tuherteli monenlaisilla kiihoitusaineilla. Hän oli
hankkinut ooppiumipiipun. Hän liuotti aspiriinia johonkin omaan
keittämäänsä sekoitukseen. Hän joi »Coca liqueuria», huumausainetta,
jota tiedemiehet eivät vielä olleet tuominneet vaaralliseksi... Hän
nuuhki eetteriä... Futuristisesti koristellussa atelierissaan hänellä
oli pieniä kätköpaikkoja selvemmin epäilyttäviä aineita varten —
pieniä rasioita sitä jauhetta, joka näyttää samanlaiselta kuin karkea
sokerijauho. Lienette nähnyt sitä hammaslääkärinne luona.
Tähän atelieriin oli veistotaiteilijatar pyytänyt Cynthia Oddleytä
tuomaan »sen hyvin sievän tytön, joka niin innokkaasti halusi koetella
kokaiinia vain yhden kerran» nähdäkseen, »oliko se tosiaankin niin
hauskaa kuin jotkut ihmiset väittivät».
Se tyttö oli Margaret Verity.
Häntä aiottiin neuvoa etsimään huvitusta, joka oli kadonnut hänen
jokapäiväisestä elämästään, keinotekoisten haavekuvien maailmasta
(kuten monet muut sitä etsivät).
En tiedä, kuinka tarkoin Claude Oddley oli selvillä siitä, mitä
»myöhemmin» atelierissa suoritettavaan seurusteluun sisältyi. En usko
hänen tienneen siitä paljoa. Hän oli pojaksi hempeäsydäminen hupakko,
kokonaan valppaan, tietoisen eloisan sisarensa talutusnuorassa. Cynthia
oli järjestänyt kaikki... Hän oli järjestänyt kaikki yksityiskohdat
viedäkseen Margaretin mukaansa tanssiaisten loputtua.