»Ja nyt reipastautukaa taivaan tähden ja joutukaa liikkeelle», komensi
Margaret vieraitaan, »jos meidän on lainkaan mieli tanssia».
Myöskin »Ritzissä» oli tanssia, ihanaa soittoa, hyvä lattia. Mutta
muoti on tyranni! Marssiessamme peräkkäin ulos ravintolasta oli pitkän
käytävän vasemmalla puolella oleva tanssisali melkein tyhjä. Margaret
oli vaatinut, että lähdettäisiin »Berkeleyhin». Siellä olisi väkeä
ahdinkoon saakka, mutta mitäpä siitä. »Kaikki» olisivat tänä iltana
Piccadillyn toisella puolen ison, valkean »Berkeleyn» ruusuisen
tulipunaisten verhojen takana.
Senvuoksi kannatti hyvin maksaa ne viisitoista shillingiä hengestä,
jotka neiti Verity suorittaisi vieraistaan.
Tunkeutuessamme kermanväriseksi maalattuun eteishalliin, jota
valaisivat lukuisat kristallikruunut, loi Cynthia Oddley veljeensä
käskevän silmäyksen ja virkkoi nopeasti: »Claude.»
Nuori mies meni nöyrästi hänen luokseen. He keskustelivat jupisten
keskenään.
Taaskaan en erottanut heidän puheistaan muuta kuin sanan _»myöhemmin»,_
ja taaskin heräsi minussa ikäviä aavistuksia heidän suunnitelmaansa
nähden.