Kuuden viikon kuluttua he saivat viimeisen sanoman Charles Mountista.
Hän oli kuollut sveitsiläisessä parantolassa ja jättänyt varsin suuren
omaisuutensa perinnöksi neiti Margaret Veritylle »_kiitollisena
ystävyydestä, joka oli suuresti sulostuttanut hänen elämänsä
loppuosaa»._
Toiminimi Mount & Sons oli hankkinut sota-aikana jättiläismäisesti
paisuneen omaisuuden myymällä ravintosäilykkeitä tai kenkänahkaa
tai gramofonilevyjä, jotakin sellaista tavaraa, jota sotilaiden oli
saatava suuria määriä. Isä ei ollut elänyt nauttiakseen siitä, hänen
kaksi poikaansa olivat jakaneet voiton keskenään; ja vanhempi heistä,
Charles, jätti nyt oman osuutensa neiti Veritylle määräämättä mitään
jälkiä säädöslahjoituksia! Kaiken piti joutua lapselle heti ilmaa
hankalaa holhousta tai muita rajoituksia siihen saakka, kunnes hän
täyttäisi yksikolmatta vuotta. Torpeedonhävittäjässä palvelevalla
nuorella Archie Mountilla oli oma osuutensa. Hän sai perheen valokuvat
ja äitinsä jalokivet sekä henkilökohtaisen omaisuuden. Kaikki muu
joutui tälle pienelle, vieraalle tytölle, jonka Charles oli tavannut
kerran ja jolta hän oli saanut kenties viisi tai kuusi kirjettä.
Kuvitelkaahan sitä... Sain hänen äidiltään pitkänpituisen kirjeen,
jossa hän kertoi minulle tästä ihmeellisestä onnesta. Eikö ollut
loistavaa, ettei Margaretin tarvinnut kasvaa rahanpuutteen painamana
ja vaivaamana! Nythän kullannupulle sittenkin avautuisivat kaikki
mahdollisuudet! Hän saisi hyvän kasvatuksen, pääsisi matkustamaan
ulkomaille, viehättävään ympäristöön! Hän voisi tutustua lukemattomiin
mainioihin ihmisiin, hankkia itselleen viehättävän ystäväpiirin!
Sanalla sanoen, koko tämän kaksitoistavuotiaan elämä sukeutuisi
ruusuiseksi.