I
Margaret Verity oli yhdeksäntoistavuotiaana sellainen tyttö, jollaisia
(moittivasti) nimitetään nykyaikaisiksi.
Meidän päiviemme tyttöä, joka on pantu sanomalehdistön kaakinpuuhun,
käsitellään yhtenään siveellistä loukkaannusta uhkuvissa
kirjoituksissa: »Nykyaikaisen tytön viat», »Minkä tähden nykyaikainen
tyttö on menettänyt kaiken viehätysvoimansa?» ja »Osaako nykyaikainen
tyttö rakastaa?» (vastaus kielteinen).
Ihan liian paljon tämäntapaista. Eikö hänen keski-ikäisillä
syyttäjillään ole muistoja omasta nuoruudestaan? Rohkenevatko he
väittää sitä mallikelpoiseksi? Eikö ainoakaan virnistävä aave nosta
päätään heidän toisen ja kolmannen vuosikymmenensä ajoilta? Eikö? Vai
niin? Onnitteluni...
Joskus johtuu mieleen sellainen haave, että tytöt ovat tarkalleen
sellaisia, jollaisia he ovat aina olleet ja jollaisina he aina pysyvät.
Nimenomaan tytöt.
Toisinaan taas saa sellainen näyte kuin ystäväni rouva Verityn Margaret
ihmisen ponnahtamaan punehtuneena pystyyn. Hän olisi saattanut olla
»nykyaikaista» tyttöä kuvaavan taulun mallina.
Maltittoman ynseä, kyllästyneen haluton, hermostunut? Juuri sellainen
hän oli! Hänen päähänsä ei mahtunut ainoatakaan muuta ajatusta kuin
kuumeisen kiihkeä huvien tavoittelu aamusta iltaan saakka (tai
oikeammin iltapäivästä aamuun!). Hän oli miesten valloittaja, eikä
hän antanut heille lahjaksi nuorta rakkautta, vaan yksinkertaisesti
katkeraa mielenhämminkiä! Hän oli kärtyisen oikullinen ja kalpea,
punasi poskiaan, nautti cocktailia, poltti tupakkaa, tanssi yökaudet
ja tiuski nenäkkäästi äidilleen. Sanalla sanoen, hän oli perin
epätyttömäinen olento. Sellainen oli Margaret Verity juuri vähää ennen
seikkailua, joka sitten muovasi hänet uudelleen.
Aion kertoa teille siitä seikkailusta kaikki, mitä tiedän. Menkäämme
ensin ajassa taaksepäin ja tutustukaamme Margaretin alkuperään.