" arkun t. vainajan suulleen kääntäminen vainajan pysyttämiseksi
haudassaan on ennen ollut yleisenä tapana.
" Muonionalusta, Ruotsin puolen pitäjä Muonion kohdalla.
Viitteet:
[1] Salmijärven kalakentältä oli kerran löydetty vanha laudankappale,
johon oli puukolla leikattu vuosiluku sekä nimi, KUKKOLA.
[2] Äkäslompolossa oli ennen vanha aitta, jonka seinään Tanelin poika,
Mikko, oli puukolla leikannut: MIKKEL TANELIN POIKA W 17...
[3] Kurtakon seuduilla samaan aikaan asusteli lappalaisia karjoineen.
He lypsivät porojaan Teuravuomalla ja panivat maitoa kuivamaan metson- ja
koppelonkupuihin. Maitoa sanottiin kurttamaidoksi, ja säilytettiin sitä
saarella aitassa, ja siitä on Kurtakkojärvi ja kylä saanut nimensä.
[4] Vanhoissa kirkonkirjoissakin on järven nimenä Taponjärvi.
[5] Kurun Pekka eli vv. 1791-1857.
[6] Ylioppilas M. Häyrysen muistiin merkitsemä.
[7] Lappalaisten itse käyttämä kotipaikka-määritelmä. Norjan Lapin
Aitjärven tunturituvan vieraskirjassa näemme esim. porolappalaisten
Mathis ja Aslak Skummin sekä Henrik Speinin merkinneen
kotipaikkasarakkeeseen: "alle fjeldene".
[8] Pöyrisjärven tienoilla on seuraavat kotakunnat: Tuomas
Näkkäläjärvi, yli 80-v. ukko eukkoineen; Tuomaan Antti, "Vilkuna",
edell. poika; Tuomaan Isko, "Iskuna", ed. veli; Iskon Antti,
"Kannirainen", 1921 kuolleen Iisakki Näkkäläj:n poika; Iskon Jussa,
"Pintapoika", ed. veli; Iisakki Näkkäläjärven perikunta: Isko, Anni
ja Saara; Proksin Elli, Juhan-Erkki Proksin leski; Heikki Magga,
Pierkkujärven puolessa; Niila Proksi, ed. poika, samoilla mailla; Jussa
Salomoninp. Näkkäläjärven Raaskaltiolla. -- Porojärven ja Kilpisjaurin
puolessa: Tuomas Labba; Jouni Labba; Pierra Labba; Antti Kalttopää;
Niila Kalttopää; Pierra Kalttopää; Maarit Valkeapää, Jussa V:n leski,
Vasara-sukua; Antti Palojärvi; Pierra Vasara; Aslak Juuso; Niila
Tornensis; Pierra Tornensis. Tornensikset hiljakkoin Koutokeinosta
muuttaneita.
[9] Muita pororikkaita: Iskon Antti, 500; Iskon Jussa, 400; Niila
Magga, 400; Tuomas Labba, 350; Antti Kalttopää, 350; Jussa Kalttopää,
250; Aslak Juoso, 200; Tuomas Näkkäläjärvi 200,. -- Lappalainen ei
kyllä koskaan tarkoin ilmoita sivulliselle porojensa lukumäärää. Menee
poro-onni. Eikä lappalainen itsekään tiedä aivan tarkoin karjansa
päälukua.
[10] Enontekiöläinen sanoo Ounis eikä Ounas. Niin Ounistunturi,
Ounisjärvi ja Ounisjoki.
[11] Kerran sentään Salkko pelastui Alattion putkasta, tuttavat
puhuivat hänen puolestaan poliisille, että antaa Salkon nyt vähän
iloita, kun häneltä on vasta akkakin kuollut.
[12] Enontekiön Peltojärvellä eli Päiviöitä 1600-luvun lopulla.
[13] Sodankylän nimismiehinä on ollut kaksikin "Matliinia". S. Mathlein
1700-luvun lopulla ja tämän poika B.J. Mathlein 1800-luvun alussa.
[14] Missä minun härkäni... ohjakseni... ahkioni... rasiani...
lakkini... kintaani... kirveeni... puukkoni.
[15] Meri aaltoaa läikytellen.
[16] Missä on suuri kalani, joka minut ottaa?
[17] Anna minulle kaloja, niinkuin olet ennenkin antanut, minä voilla
voidan sinut.
[18] Todistuksena siitä, että lappalaiset vieläkin uskovat vanhaan
palvoskiveensä, on se, että kun kivi äskettäin aiottiin kuljettaa
Helsingin Kansallismuseoon ja Koutokeinon viranomaisiltakin saatiin
jo lupa, eivät lappalaiset luovuttaneetkaan jumalaansa. Pelkäsivät
menettävänsä kalaonnensa Kilkkasjaurissa.
[19] Pojat menivät tauvoitta, pojille vien taukoja. (Kittilän ukon
lappia.)
[20] Etpä, p--a, pala nyt, kyllä olet huono, kun et pala!
[21] "Rounaja", sanovat nykyään monet rajaseutulaiset, kun taas
toiset sanovat "Rounala". Kuuleepa jonkun sanovan "Raunala", joka
näistä lienee alkuperäisin muoto. Tässä muodossa on nimi A.G. Böehmin
kartassa v:lta 1776, ja Tuneldin maatieteessä v:lta 1762 on kirjoitettu
"Raunula".
[22] Edellisessä kellossa on kirjoitus: "Under konung Carl XII
segersamma regering är denna klocka guten tili Enotäkis församling
i Torneå Lappmark med allmogens egen bekostnad annå 1706." Ja
jälkimmäisessä: "Kappalainen Henric Ganander ynnä emändäns Catrina
Tornbergin ovat tämän Enontekemähän lahjoittaneet 1744" -- "Math.
26:41: Valvokat ja rukoilkat. -- G. Meyer. T.E.C. Holmie."
[23] Vanhain muistelusten mukaan pitäisi kirkkokummulla, Kuonnajärven
rannalla, ennen olleen Enontekiä niminen talo, josta sitten kirkko ja
markkinapaikka sai nimensä.
[24] Sotaniemellä kerrotaan ennen soditun. Vihavenäläisten pelosta
rakennettiin pappilakin jokien väliselle niemekkeelle, johon ei
leveiden suvantojen ylitse mistään kohdasta päässyt kahlaamalla.
[25] Kerrotaan olleen arkkiviisuissa laulettu suuri Tornionjoen tulva,
"Keksin tulva", joka tapahtui keväällä 1677.
[26] V:n 1681 käräjillä sakotettiin Sirmaa 6 mk. siitä, että oli
syyttänyt erästä eukkoa, Elli Jaakon tytärtä, noituudesta. Elli kun oli
ollut avustamassa Sirman vaimoa, Kaarin Eerikintytärtä, synnytyksessä
ja siinä noitakonsteillaan tuhonnut lapsen.
[27] Käräjillä 1681 tuomittiin Sirma Maunu Martinpojan haukkumisesta
ja pieksämisestä maksamaan sakkoa 18 markkaa "sölvermynttiä". 1682:n
käräjillä riiteli Sirma saman nimismiehen kanssa niityistä.
[28] Rounalan kelloon valatti Ganander kirjoituksen: "Vanha Rounalan
kello uudesti valautettu ja enätty H. Gananderin huolen pidolla 1744."
-- Lapista muutti Ganander 1744 Siuntioon ja kuoli siellä 1752. G:lla
oli tekeillä suuri hebreal.-ruotsal.-suomal.-lappalainen sanakirja sekä
lapin kielioppi. Edellinen ei kyllä valmistunut, jälkimmäinen ilmestyi
1743.
[29] Erik Grape oli Köngäsen ruukin perustajan Arend G:n jälkeläisiä,
synt. 1755, ja oli jo Upsalassa opiskelemassa ollessaan saanut 1777
stipendin lapinkielen oppimista varten.
[30] Jo 1688 Sirma puuhasi koulua Rounalaan ja Enontekiöön. Grape piti
erikoista huolta Lapin kouluista ja niiden opettajista, katekeetoista,
toimitti m.m. sukulaisensa, Johan Arend G:n katekeetaksi.
[31] Vainajain hautaamisesta määrättiin m.m., että ruumiit oli
peitettävä ainakin kyynärää paksulla multakerroksella.
[32] Mannajärvi on sitten vielä, ainakin L.L. Laestadiuksen aikana,
ollut Kaaressuvannon pappien yksinoikeutettuna kalavetenä.
[33] Sama enkelinpää on nykyään Enontekiön kirkossa sakastin oven
yläpuolella. Kuparilevyn sanotaan olevan Kaaressuvannossa "Koulun
Ingeborgilla". Hukkunut tyttö lienee ollut Grapen vanhin tytär, Gretha
Stina, joka oli syntynyt 1788 ja kuoli 1797.
[34] Sirman leski, Kaarin Eerikintytär, kuoli 90 v. ikäisenä 1734 ja
haudattiin Enontekiön kirkkokumpuun.
[35] "Nenättömän Heikin apaja" on vieläkin Könkämäenossa
Markkinasuvannon ja Maunun välissä.
[36] Tässä on Herr'-Vuolevi saarnannut, tässä aion minäkin...
(saarnata).
[37] Älkää minua jättäkö tuon p--een haltuun.
[38] "Koulupappeina" olivat: M.A. Kolström 1826-34, Emanuel Kolström
1834-49, H. Krank 1850-52. -- "Manne Kolström oli kova saarnamies, ja
kyllä se koulasikin."
[39] Koutokeinon ensimmäinen pappi oli Anund Curtilius (1674-1675),
joka asusti Maasissa, sitten oli Johan Tornberg vanhempi (1676-1681),
asui alussa myös Maasissa, myöhemmin Koutokeinossa. Muutti täältä
Jukkasjärvelle. Tornbergin jälkeen tuli Anders Tornensis.
[40] Lappalainen Anders Tornensis esiintyy Enontekiön Palojärvellä
1750-luvulla.
[41] Useimmat näistä suvuista esiintyivät Enontekiön vanhimmissa
kirkonkirjoissa jo 1700-luvun alussa.
[42] Hevosia oli Koutokeinossa takavuosina vain kolme, nyt lienee jo
kymmenkunta.