CHIMENE.
Elvira, etkö usko, ett' on väärä huhu?
ELVIRA.
Hänt' yksin ihaillaan, ei kenkään muusta puhu,
vaan kaikki sankaruutta pilviin saakka kiittää
tuon nuoren, jonka töille sanat tuskin riittää.
Vain häpeäkseen maurit hänen eteen tuli:
nous nopsaan vuoksi tuo, myös nopsaan paoks suli;
kolmessa tunniss' oli voitto saatu niin,
kaks kuningasta että heiltä vangittiin.
Ei voimaa päällikkömme mikään voinut estää.
CHIMENE.
Rodrigon kättäkö ei kukaan voinut kestää?
ELVIRA.
Kädellään kuningasta kaks hän voitti, heidät
kädellään vangiten näin vapautti meidät.
CHIMENE.
Sa mistä kuullut olet oudot viestit nää?
ELVIRA.
Kansalta, kaikkialla nyt mi ylistää
hänt' yhtä, ainoata, ilon, onnen tuojaa,
maan turva-enkeliä, vapautensa suojaa.
CHIMENE.
Kuningas minkä antaa arvon työlle tälle?
ELVIRA.
Rodrigo esittäytä viel' ei tohdi hälle,
mut hoviin Don Diego riemuin saattanut
nimessä voittajan on vangit kruunatut
ja anoo, kuninkaan ett' armo ottais vastaan
käden, mi palvelee näin maataan, ruhtinastaan.
CHIMENE.
Häll' eikö haavaa siis?
ELVIRA.
En ole tuosta kuullut.
Te kalpenette! Ken teit' ois niin heikoks luullut!
CHIMENE.
Vihani heikennyt taas herää. Huolissain
hänestä muistanut en omaa murhettain.
Se mulle mieleenkö, kun häntä kiitetään?
Velvoitus, kunniako vait on rinnan tään?
Kaks kuningasta voitti, murhas taaton multa
tuo miesi: viihdy, lempi, viha iske tulta!
Tään murhepuvun, josta tunnen tuskani,
hän ensi uljuudellaan mulle toimitti;
lie muiden miehekkääksi häntä kiittäminen,
täss' ympäristössä hän vain on rikollinen.
Te hunnut, harsot synkät, vaatteet kaihon, joihin
hän ensi voitollaan mun kääri kauheoihin,
vihani virittäjät, olkaa tukenani
nyt vastaan lempeäin, jos vaatii kunniani!
Ja jos mun rakkauteni sulattaisi jääni,
te mulle muistuttakaa synkkää tehtävääni
ja kättä voittoisata suoraan syyttäkää!
ELVIRA.
Prinsessa saapuu. Hillitkäätte myrsky tää.
2:nen kohtaus.
PRINSESSA. CHIMENE. LEONORA.
ELVIRA.
PRINSESSA.
En tänne lohduttamaan tule tunteitasi,
mun huokaukseni vain hakee huoliasi.
CHIMENE.
Ilohon yhteisehen ennen yhtykää
ja onneen, jonka teille taivas lähettää!
Prinsessa, mulla vain on suruun oikeus.
Se vaara torjuttu, se kansan pelastus,
min aikaan saanut on Rodrigon miekka, yksin
minulle kyyneleitä kylvää kärsimyksin.
Hän hyvin palvellut on maataan, ruhtinastaan;
kätensä tuhoisa on mulle ainoastaan.
PRINSESSA.
Chimene, ihmeitä hän aivan tehnyt lie.
CHIMENE.
Korviini käynyt on tuon huhun herjan tie;
kaikk' kansa huutaa häntä yhtä uljahaksi
sodassa niinkuin on hän kurja kosijaksi.
PRINSESSA.
Tuo kansan ääni miks on kiusa korvillesi?
Mars nuori tuo ol' kerran sunkin mielellesi,
ol' altis sulle hän, hän sielus omisti;
valintaas kiittävi, ken häntä kiittävi.
CHIMENE.
On jokaisella siihen joku oikeus,
mut mulle maineensa on uusi rangaistus.
Mun kasvaa tuskani tuon miehen kunniasta;
ma siitä häviöni täyden näänkin vasta.
Ah, tulta julmaa tätä rinnan lempivän,
jot' tieto lietsoo, minkä arvoinen on hän!
Mut tunto velvoituksen viel' on mulla vankin:
en kuule lempeäin, vaan kuolemaansa hankin.
PRINSESSA.
Viel' eilen velvoitustas kaikki kunnioitti,
sun jalo ponnistukses kaikkein mielet voitti,
ihaili hovi kaikki suurta sydäntäsi
ja rohkeuttas, säälein nuorta lempeäsi;
mut neuvo ystävyyden kuule uskollinen.
CHIMENE.
Rikosta mulle ois sen neuvon hylkiminen.
PRINSESSA.
On oikeus eilinen jo vääräks vääntynyt,
Rodrigo turvaksemme ainooks tullut nyt,
hän kansan jumaloivan toivo on ja lempi,
kauhistus maurien, Kastilian kaiken hempi.
Kuningas itse siihen taipuu totuuteen,
hänessä vain ett' taattos elää uudelleen.
Parilla sanalla voin selittää sen: surmaa
Rodrigon valmistain tuot valtiolle turmaa.
Kuin? Milloin sallittu on isän kostajan
maa isäin syöstä vainolaisten valtahan?
Sun kostos meitä kohtaan onko oikea?
Miks meitä rankaiset, kun meiss' ei rikosta?
Ei niin, ett' ottaisit sa omaks sulhon tään,
jot' isäs kuolo pakottaa sun syyttämään;
moist' itse moittisin jo. Siksi neuvon tätä:
hält' ota lempes, meille elämänsä jätä!
CHIMENE.
Ah, hyvyys sellainen ei kuulu mulle; rajaa,
ei velvoituksella, mi mua eespäin ajaa.
Ma vaikka lemmin tuota voittajaa, vaikk' on
jumala kansan hän, mies vallansuosion,
vaikk' ympäröivät häntä suuret sankarit,
ma laakereilleen lasken synkät sypressit.
PRINSESSA.
Jaloa on, jos vuoksi isän pään jo harmaan
velvoitus vaatii meiltä päätä sulhon armaan,
mut jalompaa, jos vuoksi edun yhteisen
ken uhraa harrastukset oman hurmehen.
Mua usko, riittää, jos sa luovut lemmestäsi;
hän mies on rangaistu, jos hän ei mielessäsi.
Maan etu vaatii niin! Ja mitä luuletkaan,
sinulle että myöntää armo kuninkaan?
CHIMENE.
Evätä voi hän, minä en voi vaieta.
PRINSESSA.
Chimene, mieti, kuinka aiot toimia.
Hyvästi: häiritä sua saa nyt seura ei.
CHIMENE.
Isäni kuolo multa vaalin vallan vei.
3:s kohtaus.