PRINSESSA.
Hillitse tuskasi tään turman iskun alla!
Vakaana voita se, Chimene, talttumalla!
Tää myrsky heikko pian rauhaks varmaan vaihtuu,
sun onnes pieni peitti pilvi vain, mi haihtuu,
kadota mitään et, vain aikaa.
CHIMENE.
Sydämeni
synkiksi kääntää kaikki onnentoiveheni.
Niin nopsa tuulispää kun iskee tyynehen,
se uhka haaksirikon ain on tuhoisen;
ma hukun valkamaan. Ma miestä rakastin,
mua hän, ja sovussa tuon tiesi taatotkin,
siit' ensi kerran teille kerroin hetkellä
tuon turman kiistan, koska rikkui välinsä;
mut viestin vinhan tieltä, joka teille tuli,
suloinen varrontani kohta suruun suli.
Kirottu hulluus, kurjat lait te kunnian,
ies, joiden julmuus orjuuttaa siis jaloimman!
Kaikk' kalliit toiveheni säälimättä lyötte
ja itkunnyyhkyyn onnen ihanimman myötte!
PRINSESSA.
Sun syytä säikkyä ei kiistaa tuota. Hetki
sen siitti, sama sovittaa taas kumpaisetki.
Melua nostanut se liian suurta on;
kuningas itse heille solmii sovinnon.
Sa tiedät, sieluni, sun tuskaas surren, tätä
pois pyyhkiäkseen mitään koettamatt' ei jätä.
CHIMENE.
Välitys auta tässä ei. Niin tappavaa
ei tekemättömäksi loukkausta saa.
On turhaa tässä viisaus ja voima. Pahan
jos parantaa, sen saa vain itsens' salaamahan,
sydänten noiden viha painuu pohjahan
ja siellä sytyttää vain tulen tuimemman.
PRINSESSA.
Rodrigon ja Chimenen pyhä liitto varmaan
isien sydämiin on sovun saapa armaan,
pian rakkautenne onni, heitä vankempi,
tuon riidan asettaa ja vihan viihtävi.
CHIMENE.
Sit' toivon, vaikk' en usko. Liian korskea
Diego on, ja taattoni taas tunnen ma.
Siks itkuani turhaan estän. Tuskaa uutta
vain tuopi entisyys, ja pelkään vastaisuutta.
PRINSESSA.
Vihaako voimatonta pelkäät harmaapään?
CHIMENE.
Rodrigo uljas on.
PRINSESSA.
Mut nuori iältään.
CHIMENE.
Ens iskussaan jo urhokas on itsensä.
PRINSESSA.
Sun hänt' ei liikaa silti tule pelätä;
vuoks lempens' ei hän tahdo nähdä tuskiasi,
vihansa sammuttaa kaks sanaa huuliltasi.
CHIMENE.
Mut mikä tuska, jos hän ei mua totteleisi!
Ja jos hän totteleis, maa kuinka mainitseisi
ritaria, mi sietää moisen herjansa!
Hän lemmelleni luja lie tai horjuva,
hävetä voin ma vain tai surra kieltoaan
tuot' oikeaa tai liikaa kunnioitustaan.
PRINSESSA.
Ylevä on Chimene: oman voiton vuoksi
alhaista aatost' ei hän silti päästä luoksi.
Mut jospa päivään saakka suuren sopimisen
tuon sulhon vangita ma voisin täydellisen,
näin estäin, ettei uljuuttaan hän ilmi näyttäis,
se surunpilvin ehkä lempes taivaan täyttäis?
CHIMENE.
Ei enää! Tuo jo huoli tainnut mult' on laata.
4:s kohtaus.
PRINSESSA. CHIMENE. LEONORA. Hovipoika.
PRINSESSA.
Rodrigo etsi, hänet heti tänne saata!
HOVIPOIKA.
Hän ja Gormaon kreivi...
CHIMENE.
Ah, tää pelko rinnan!
PRINSESSA.
Sa puhu!
HOVIPOIKA.
Jättäneet he yhdess' ovat linnan.
CHIMENE.
He kaksin?
HOVIPOIKA.
Kaksin, mutta hiljaa riidellen.
CHIMENE.
He varmaan taistelee jo! Tiedän, tunnen sen.
Prinsessa, anteeksi, ma että riennän...
5:s kohtaus.