Mutta nimismiehellä oli surullinen uutinen ilmoitettavana, nimittäin,
että nuori kuningas, saatuansa tietää Wreden suvun loppuneen, oli
antanut sen läänitykset muille, ja tahtoi neiti Heleenaa asumaan
leskikuningattaren luona Nyköpingissä, kunnes hän saataisiin
oivalliseen naimiseen. Kuningas lupasi samalla ensi syksynä lähettää
noutamaan nuorta neitiä hoviinsa. "Mutta kuka on vieraanne?" keskeytti
vouti puheensa, sanomainsa parhaassa vauhdissa.
"Sitä en voi sanoa; sillä enpä tiedä sitä itsekään", vastasi
kirkkoherra.
"Niinpä saatan minä teille ilmoittaa," virkkoi hiljaa vasta tullut
ratsumies, joka oli kuullut heidän kuiskeisen puheensa, ja kallisti
päänsä molempien kuuntelevien korvain puoleen: "Hän on se suuri Laske
Pelle."
Vouti kalvettui hämmästyksestä, samalla kun kirkkoherra punastui,
luullen ratsumiehen tekevän hänestä pilkkaa, kunnes hän ratsumiehen
muodosta huomasi hänellä olevan täyden toden. Molemmat pysyivät
kumminkin ääneti ja Hattulanius meni naistensa luokse ilmoittamaan tätä
merkillistä keksintöä, jolla aikaa vouti teki muutamia syviä
kumarruksia Överstille, joka, rypistynein kulmin, oli lakannut kirjettä
lukemasta ja nyt viittasi häntä astumaan likemmäksi.
Kuultuaan oudon soturin nimen vouti sai odottamattoman uutisen, jota hän
päätti hyväkseen käyttää. "Ankara, korkea-arvoinen Herra!" sanoi hän.
"Teidän korkea Armonne on siis se, joka tästä lähtien tulee ottamaan
ruunun tulot tässä pitäjässä. Kaikesta sydämmestäni toivotan Teidän
Armollenne onnea ja siunausta, ja toivon Teidän Armonne tulojen
lahjoitusmaista aikaa voittain käyvän suurimmiksi, kun autuaan
leskirouvan aikana. Kuitenkin tulee minun saattaa Teidän Armonne
tietoon, että rahvas on kovasti veroitettuna, ja viimeinen Venäläisten
hävitys lamasi niin voimat, että kansa tarvitsee aikaa toipuakseen ja
voidakseen verojaan suorittaa. Sen lisäksi ovat viholliset polttaneet
Anjalan kartanonkin, niin ettei Teidän Armonne siellä saa kattoa päänsä
päälle. Teidän Armonne katsonee kentiesi parhaaksi antaa tulonne
arennille, jotka tulot minä, jos Teidän Armonne näkee hyväksi
tarjoukseni hyväksyä, säännöllisesti ja ajallaan olen suorittava Teidän
Armollenne."
Voudin lopetettua puheensa, kääntyi Översti palvelijansa puoleen,
sanoen: "Anna satuloida hevoseni. Kaksi miestä seuratkoon minua. Muut
jäävät tänne. Te, nimismies, lähdette opastamaan!"
Överstin ääni ja katsanto olivat senkaltaiset, ettei koskaan kauan
viipynyt, ennenkun häntä toteltiin.