Oi ihmis-sydän! Olentomme onnettomuuden ja onnen ihmeellinen
vallitsija! Ei voi kukaan polkea tuomioitasi, tuomittessasi meitä joko
elämään tahi kuolemaan. Tutkimaton! Itse olet tuomari ja teloittaja ja
-- rikollinen.
Oi ihmis-sydän! Taivaallisen valon säteiden ihmeellinen kangastus!
Pyhä maailma, sisimmän sisumme iäisistä kipinöistä muodostettu! Ei
mikään maallinen voima voi häiritä sitä paratiisia, jonka itsellesi
luot, ja kuitenkin sen ihanuus on katoavainen ja muuttuvainen, niinkun
häälyväin pilvien hahmut taivaalla, jotka, kyyneliksi muuttuneina,
maahan putoavat. Miksi kantaa ihanin onnesi omaa turmaansa helmassaan?
Sinä iäisen tulen tytär, joka kätket näkymätöntä ihanuuttasi
rinnassamme, joka vapiset valtimoissamme ja elät elostamme!
Hellätuntoinen, raskaasen tomuhuntuun peittynyt enkeli! Miksi etsit
onneasi ulkona itsestäsi? Miksi ja'at toisille hellyyttä, joka kuluttaa
meitä heidän vuoksensa, niinkun uhria epäjumalan kuvalle? Ah!
Moitittava silmäys jumaloituu silmistä, loukkaava ajatus, jonka synkeä
hetki vastaamme viskasi lemmityn huulilta, kohtaavat sinua
musertavaisesti, niinkun taivahan salamat. Sinä hentoinen, kaino nunna,
maallis-elämän vankilassa vapiseva, taivaasen ja kuolemattomuuteen
kyynelten harson läpi katseleva! Sinä kärsit ja kuolet, ihmis-silmän
huomaamatta kärsimistäsi!
Taiteilija vaan, innostuksensa unelmissa, julkenee lähennellä
pyhyyttäsi. Hän näkee ja tietää mitä tunnet, mitä toivot. Taiteen ja
lemmen oikeudet ovat yhtäläiset: ulkonaisten suhdetten pinnan läpi
silmäillä sielun syvimpään pohjaan.
Indian muinaistarut kertovat että, ennenkun ihminen luotiin, taivaan
ylevät henget, toisiaan lempiessään, kohtasivat toisiaan ja yhtyivät
yhdeksi ajatukseksi; mutta kun ensimäinen ja jalompi ihmissuku tuli
maan päälle, sen lempiväiset yhtyivät yhteen silmäykseen. Nyt liittää
rakkaus sydämen sydämeen, ja silmäys kuvastuu silmäykseen, ja ajatus
sulaa ajatuksen kanssa yhteen, ja ne kaksi lempivää puolisoa eivät ole
kaksi, vaan yksi: he tuntevat toisensa ja katsovat toistensa läpi, ja
heidän sielunsa läpinäkyväisyys toinen toiselle on heidän autuutensa.
Mutta pimeyden henki vaeltaa ihmiselämän läpi, huntu ilkkuvilla
kasvoillaan. Hän hiipoo niin mielellään vieraan tunteen lempivän
rintaan, hän houkuttelee nurjan silmäyksen lempivän silmistä, hän
synnyttää loukkaavan ajatuksen lempivän sielussa: ja löydettyään yhden
ainoan ajatuksen, yhden ainoan tunteen toisen puolison sydämessä
toiselta salatuksi, nostaa hän huntunsa ja liehtoo ensimäistä tuhon
tuottavaa kipinää, joka on tarttunut heidän onneensa, ja silloin voi
ainoastaan heidän loppunsa maan päällä pelastaa heidän lempensä
taivaalle.