Jos sa joskus suvi-illoin
kuljet kylän kisateitä,
kuulet keinun luota säveleitä,
kun on taivahalla punahattaroita,
saunan sauhu vierii kultavainioita,
viipyy kotilahden yllä auer hieno,
ilman täyttää metsäruusun tuoksu vieno,
valtimosi täysinäisnä lyö,
odottaa sua armas tanssi-yö, —
satut rientäissäsi silloin
kukan päälle polkemaan,
päälle kukan poljetun,
kuulet kuten alta maan
hiljaisen vain huokailun —
minua muistele!
Istut joskus elokuussa
etelässä Campagnalla
roomattaren kanssa tähtein alla,
trattorian puisto eessäs hehkuu, huokuu,
luostar'- muurin takaa sadat ruusut nuokkuu,
pensas-aita tulvii viinirypäliä,
penkereillä tanssii tulikärpäsiä,
musta silmä palaa, lumoaa,
marmor'pöydän viinit punottaa,
uni-viini naisen suussa, —
satut silloin kuulemaan
vankilinnun sokean
yhden sävelensä vaan
ihanimman laulavan, —
minua muistele!
Harhaat talvipakkasessa
Suomen tylyimmillä mailla,
lienet kodin kontuakin vailla,
korven korppilinnut ilkein entein rääkyy,
metsän lempeimmätkin typerinä määkyy,
pilven päässä tähtituli pirun-tulta,
olet kerran armottoman yksin, kulta,
sun on vilu, nälkä, itkettää,
tuntematon routa-polun pää,
eksyt valon paetessa, —
satut silloin löytämään
lapsen hankeen haudatun,
kasvot vääntyi irviin tään
äidin käsin surmatun, —
minua muistele!