Kirkkomaalla mustat hongat
murhevirttä huminoi.
Taivaan harmaat pilvenlongat,
kelle tulta tuomaroi?
Yksin hautaa papin kanssa
äiti lemmenlapsensa.
Pappi lukee loihtujansa, —
äiti tuhkan harmaana.
— Joutuisammin pappi kurja,
pitkine sun metkuillesi
Luonnon suuri tuska hurja
huutaa alla valheittes.
— Suru suuri ongelmoinen
viepi ajun aivoista.
Keppikerjäläinen, loinen
lienen elon vaakassa.
— Et, et lapsi tautiin kuollut,
Herra ei sua kutsunut.
Joku vaan ei tähtes huollut,
joku sua ei halunnut.
— Joku vaan, — ah, antaa olla!
Unohdetaan joku pois!
Jonkun Herran tuomiolla
unohtavat Herrat pois!
— Syytä äitiäsi, lapsi,
vedä mukaan äitisi!
Kiedo kaunein kultahapsi
äidin kaulaan nuoraksi!
— Ollaan, kulta, syypäät yksin,
unohdetaan kaikki pois.
Nukkuissamme sylityksin
äiti rauhan saada vois.
Kirkkomaalla kuolleen hongat
hätävirttä huutaa, soi.
Myrskyn mustat pilvenlongat
murhaajata tuomaroi.