Sienan valleilla yksin kuljen,
päivä vihdoin hämärtyy.
Romanzeron hiljaa suljen,
kuolin-haavat syventyy.
Hyvin pulppuu parhain haava!
Armas tääll' on uinua,
viini-pelto ruskee, aava
avaa pehmeen helmansa.
Petos, petos elämääni
taaskin vaanii, saastuttaa.
Turhaan sentään viekas ääni
tällä kertaa houkuttaa.
Viime hehku sydämeni,
sammu hiljaa, tuskitta!
Hukkaan elo nuori meni
kauniimpi on kuolema.
Illoin linnan ikkunalla
sotamiesi soittelee.
Sienan lapset palmuin alla
kuuntelee ja vaikenee.
Sini-auer tarumainen
seudun verhoo vaippaansa.
Lienee kaikki, unta vainen,
runoutta hienointa.