PENTTI. Aina rakas! Sinä näytät väsyneeltä. Tulehan istumaan! Tänne
uunin eteen! Tuohon, jossa olet niin monasti ennen istunut. Istu,
hyvä Aina! Minä asetun tähän. Sinua vastaan.
AINA (katsoo ympärilleen). Äidin piti olla täällä.
PENTTI. On hän. Meni äsken tuonne Eevin kanssa. (Ottaa Ainaa molemmista
käsistä). Siksi kun tulevat voimme istua tässä. Kas noin!
AINA (istuu keinutuoliin).
PENTTI (istuu tuolille uunin kolkalla). Näin olemme monet hetket —
niin monet ihanat hetket viettäneet.
AINA. Etkö tahtoisi sanoa äidille, että minä olen täällä.
PENTTI. Etkö tahdo yhtä hetkeä olla enään minun seurassani? — Aina!
Miksi katsot minua noin? Niin oudosti ja vieraasti! — Vihaatko minua?
Vihaatko?
AINA. En.
PENTTI. Kyllä sinä vihaat. Sinun katseesi on niin kylmä. Ja onhan
sinulla siihen syytä. Aivan täysi syy. Sekä vihaa että halveksumista
minä ansaitsen. Tuomitse minua vaan hyvin ankarasti. Minä en puolusta
itseäni. Eikä minua voi puolustaa. — Minä vaan rukoilen sinulta
pikkuisen ystävällisyyttä. Yhtä ainoata ystävällistä sanaa! Aina!
AINA. En minä sinua vihaa.
PENTTI. Kiitos — Aina! — Nyt on parempi. Paljon parempi. — Minä,
näetkös, aijon lähteä täältä kauvas pois. Luulen, että lähtö tulee
nyt paljon kevyemmäksi.
AINA. Poisko aijot? Ja kauvas? Vieraisiin maihinko?
PENTTI. Hyvin kauvas — vieraisiin maihin. — Anna minulle kätesi, Aina!
(Ottaa Ainan käden). Tämä on viimeinen kerta, kun minä saan pitää
sinua kädestä, puhella kanssasi. Ja nyt kun sen vielä voin — sanon
sinulle, että minä olen koko ajan rakastanut sinua yhtä paljon. Vielä
enemmän nyt lähtiessäni! Jos mentyäni joskus minua ajattelet, niin
suureksi syylliseksi saat minua ajatella. Mutta älä ajattele, että
minä en sinua rakastaisi.
Suutelee Ainaa kädelle.
AINA (levottomana ja sanoakseen jotakin). Yksinkö lähdet?
PENTTI. Yksin.
AINA (nousee). Onnea — matkallesi!
PENTTI (nousee). Taikka —!
AINA. Minun täytyy nyt mennä.
PENTTI (kiihkeästi). Kuinka en sitä ennen älynnyt! Aina!
AINA (peräytyy). Mitä tarkotat?
PENTTI. Miksi emme lähtisi yhdessä — sinä ja minä!
AINA. Minä?
PENTTI. Niin — yhdessä minun kanssani, kauvas pois. Pois kaikesta,
joka meitä ahdistaa ja vaivaa. Aina! Minulla on kaikki kunnossa matkaa
varten. Sinun paperisi voimme saada rajalle — tai johonkin muuhun
paikkaan. Ajattele, että meille alkaa uusi elämä — uusi onni, jonka
voimme luoda sellaiseksi kuin itse tahdomme. (Ottaa Ainaa kädestä).
Aina — lähdemmekö? Lähdemmekö heti?
AINA. Mitä sinä ajattelet! Päästä minut!
PENTTI. Sinä et usko minua? (ottaa povitaskustaan paperikäärön).
Katsos tätä!
AINA. Mitä se on?
PENTTI (avaa). Koljaan metsän hinta —- sata tuhatta. Katsos! Ei ole
mitään esteitä.
AINA. Kyllä on esteitä.
PENTTI. Mitä vielä! Ne me voitamme. Kaikki me voitamme. Sinä, täti
ja minä!
AINA. On yksi voittamaton.
PENTTI. Mikä?
AINA. Vaietkaamme koko asia, niin pääsemme puhumasta siitäkin!
PENTTI. Ei, ei! Siitä juuri täytyy puhua. Sano, mikä se on! Minä
näytän sinulle, että sekään ei voi estää.
AINA. Kyllä voi! Se estää varmaan.
PENTTI. Miksi et sano, mikä se on? Aina? Sinun täytyy sanoa se minulle!
Ajattele, että siitä riippuu koko tulevaisuutemme! — Aina rakas! Minä
en laske sinua, ennen kun sanot! (Ottaa Ainaa kädestä). Katso minua
silmiin! Minä tahdon niistä itse lukea vastauksen. Minä rukoilen sinua
— katso minua silmiin!
AINA (kohottaa hitaasti päänsä ja katsoo Penttiä).
PENTTI (katsoo syvästi Ainaa silmiin. Irroittaa Ainan käden, ottaa
päästään kiinni ja astuu hitaasti askeleen taaksepäin). Niinkö?
Sitäkö siis tarkotit? Sitäkö? — Sinä et minua enään rakasta?
AINA (kääntyy ja painaa päänsä alas).
PENTTI. Et. Minä näen sen. — Onko tää se voittamaton este? (Syöksyy
Ainan luo). Taivaan nimessä! Sano yksi ainoa sana! Mutta sano aivan
kuin jumalan tuomion edessä! Onko se voittamaton?
AINA (matalasti). On.
PENTTI (tuijottaa liikahtamattomana Ainaa pitkän ajan. Horjahtaa aivan
kuin se, joka saa verensyöksyn päähänsä. Panee käden silmilleen ja
kääntyy hitaasti päin parrasta, taivuttaen päänsä taaksepäin. Puhuu
henkeänsä pidättäen). Eikö mitään — pelastusta? Oliko se — aivan kuin
jumalan tuomion edessä?
AINA. Oli.
PENTTI (antaa kätensä luisua ylemmäksi pään päälle. Avaa silmänsä kuin
unesta heräten). Siinä sain — päästösanan. Se katkaisi — kaikki.
Koko ruumis vavahtaa. Hän pusertaa käsiään ja huomaa silloin
setelikäärön. Tekee inhoa osottavan liikkeen ja hyökkää nopeasti
uunin luo, jonne heittää käärön.
AINA. Pentti! Mitä teet sinä!
Aikoo mennä apuun.
PENTTI (estää). Ei pelastamaan! Ei askeltakaan!
Ottaa lujasti kiinni Ainasta ja tuijottaa hetkisen häneen.
AINA. Apuun! Apuun! Tulkaa apuun!
PENTTI. Ei mitään pelastusta!
Syöksyy huoneeseensa.
AINA. Missä ovat kaikki ihmiset? Apuun!
ERKKI KOLJAS (tulee vasemmalta). Kuka huutaa? Mikä hätänä?
AINA (osottaa uunia). Tuolla — satatuhatta — Koljaan metsä palaa.
ERKKI KOLJAS (syöksyy uunin luo). Penttikö —? Oh! Minun metsäni!
Metsäni!
Putoaa polvilleen uunin eteen.
ROUVA AIROLA ja EEVI (tulevat vasemmalta). Miksi täällä huudetaan?
Mitä on tapahtunut?
ERKKI KOLJAS. Minun metsäni on hävitetty — poltettu!
Pistoolin laukaus kuuluu Pentin huoneesta.
AINA (kirkasee ja menee Pentin ovelle). Pentti! (pysähtyy
kauhistuneena). Pentti! Minun oma Penttini!
Syöksyy sisään.
ERKKI KOLJAS (nousee). Mitä on —?
EEVI (menee Pentin ovelle). Veljeni! Rakas veljeni!
AINA (sisällä, sydäntä särkevästi). Kuollut — kuollut!
ROUVA AIROLA (vaipuu tuolille Eevin pöydän luona). Armahda meitä,
taivas!