ERKKI KOLJAS (tulee vasemmalta). Miksi on valjastettu? — Ketä varten?
EEVI (menee vasemmalle).
PENTTI. Tätä kirjettä viemään rovastille.
ERKKI KOLJAS (tarkistuen). Kirjettä — rovastille?
PENTTI. Ja samalla lääkärin luo. Aina on sairas.
ERKKI KOLJAS (kulkiessaan Pentin ohi, ottaa kirjeen). Näytäs!
PENTTI (huudahtaa). Isä!
ERKKI KOLJAS. No? Mitä se on?
PENTTI (hämillään). Olisi kiire — saanko kirjeen!
ERKKI KOLJAS. Katsotaanpas, miten olet kirjoittanut. (Repäsee
kirjeen auki).
PENTTI. Ettehän aikonekaan lukea toisen kirjettä!?
ERKKI KOLJAS (istuu keinutuoliin). Toisen? — Minä olen
koulujohtokunnassa, etkä sinä. (Ottaa kirjeen kotelosta).
PENTTI (ärtyneesti). Kirjoittakaa sitten myöskin itse asianne!
ERKKI KOLJAS (katsoo Penttiä pitkään). Voinhan minä kustantaa itselleni
eri kirjurin. — Sitten on vaan sinun — mentävä hakoja ajamaan.
Alkaa lukea.
PENTTI (seisoo hermostuneena Eevin pöydän luona).
ERKKI KOLJAS (kylmällä levollisuudella). Istuhan!
PENTTI. Voin seistäkin.
ERKKI KOLJAS (käskevästi). Istu!
PENTTI (istuu tahtomattaan).
ERKKI KOLJAS (repii rauhallisesti kirjeen palasiksi ja heittää uunin
eteen). Tämä kirje on tarpeeton. Jos niin kävisi, että sinä menisit
kuulutuksille tuollaisen — hm! — jonkun neiti Airolan kanssa, niin
voit silloin mennä itse hoitamaan asian ja samalla — jäädä sille
tielle. Sillä silloin ei mene naimisiin Koljaan poika, vaan — sinä. —
Ymmärrätkö?
PENTTI. Kyllä! Te uhkaatte minua.
ERKKI KOLJAS. En uhkaa. Sanon vain, että Koljaan emäntä tuodaan
Liinaharjulta — jos tuodaan.
PENTTI. Mutta minä rakastan Ainaa.
ERKKI KOLJAS. Onko se sinun ensimäinen rakkautesi?
PENTTI (liikahtaa hermostuneesti. Ei vastaa).
ERKKI KOLJAS. Näetkös nyt! Hetken mieliteko! Tyhjää ilmaa! — Mutta
suvun kunnia! Vanhan sukutalon maine! Karttuva varallisuus —
PENTTI. Ovat yhtä hyvin mielitekoja. Tyhjää ilmaa!
ERKKI KOLJAS. Vai niin! Vai on suvun maine ja vanhan perintötalon
varallisuus tyhjää! (Ivallisesti). Ja kuitenkin nautit sinä tyytyväisenä
monen miespolven hankkimia etuja ja kutsut niitä tyhjäksi ilmaksi.
PENTTI. Vielä pahemmaksi voin kutsua niitä, jos ne riistävät minulta
persoonallisen vapauteni.
ERKKI KOLJAS. Vapautesi! Sinulla oli vapaus etsiä itsellesi asemasi
mukainen vaimo niin laajalta kuin Koljaan maine ulottuu. Ja sen rajan
etäisyyden luulisin antavan tarpeeksi vapautta vaikka minkälaiselle
viiripäälle. — Mutta se vapaus sinulle muka ei riittänyt, ja sinä aloit
hyppiä aitojen yli.