"Minä tiedän, kuka tappoi Deanen!" sanoi hän. "Kuuletteko? Minä tiedän!"
John veti äkkiä syvään henkeä ja astui lähemmäksi veljeään.
"Tiedätkö sinä?" sanoi hän. "No, miksi et kertonut sitä Mellapontille?
Miksi et kertonut sitä jo ennen sen sijaan että..."
"Hiisi vieköön, sehän on minun asiani!" vastasi Simmons "Itse ensin --
etkö juuri sinä ole niin opettanut? Minun on ajateltava omaa hyötyäni.
Minä en ole voinut kertoa sitä ennen, koska vasta tänä iltana olen
saanut sen tietää En ole kertonut sitä Mellapontillekaan, koska tahdon
tiedostani maksun. Toimita rouva Champernowne maksamaan vaivani niin
minä vien nuo miehet pois ja pistän käsiraudat oikean rikollisen
ranteihin."
"Mutta jollei hän tahdo?" sanoi John ivallisesti.
"Silloin salaan tietoni muilta!" vastasi Simmons. "Mutta hän haluaa",
jatkoi hän vetäen esille toisen asiakirjansa ja laskien sen rouva
Champernownen eteen, "hän haluaa tehdä sen itsensä vuoksi. Jollen sano
mitään, joudutte molemmat Southernstowen poliisiaseman koppeihin ennen
puoltayötä mutta jos puhun, olette molemmat turvassa. Kirjoittakoon
rouva Champernowne tuohon tyhjään paikkaan omalla käsialallaan
kaksituhatta puntaa ja sitten nimensä asiakirjan alle, niin minä jätän
rikollisen henkilön Mellapontin käsiin. Ellei rouva suostu, pysyn
mykkänä."
"Kiristystä!" huudahti John. "Tämä on..."
"Sinä itse et ole tainnut kiristää häneltä mitään?" vastasi Simmons.
"Et tietystikään! Etkä ole sallinut hänen milloinkaan joutua Jim
Bartlettin kynittäväksi, et suinkaan! Rouva Champernowne, parasta on,
että täytätte tuon tyhjän paikan, koska teidän kannattaa niin tehdä
Kun ihmiset haluavat vetää paksun verhon peittämään menneisyyttä tai
jotakin osaa siitä, sopii olla hieman tuhlaavainenkin. Täyttäkää lomake
ja kirjoittakaa sen alle."
Rouva Champernowne totteli häntä. Ja Johnin mumistessa jotakin kuin
kiroten, tätä inhoittavaa konnankoukkua, kääri Simmons tyynesti paperin
kokoon ja kääntyi ovelle.
"Vielä sananen teille molemmille", sanoi hän. "Älkää poistuko tästä
rakennuksesta. Jää tänne, John, älkääkä tekään menkö ulos, rouva
Champernowne. Puolenyön tienoissa tai jo ennen lähetän teille sanan,
että James Deanen murhaaja on teljetty neljän seinän välin. Ja sitten
voitte hengittää ja nukkua vapaammin kuin pitkiin aikoihin."
Hän hiipi jälleen pois, peläten tapaavansa Jane Prattin, ja yhtyi
Nicholsonin ja hänen toveriinsa ajotiellä. Ja tarttuen Nicholsoniin
käsivarteen hän vei miehen syrjään ja ilmoitti hänelle kuiskaten
jotakin, minkä kuultuaan siviilipukuinen mies oikein hypähti.
"Hyvä Jumala, herra Simmons!" huudahti hän. "Ette suinkaan tarkoita
sitä?"
"Kyllä!" vastasi Simmons kylmästi. "Lähtekää heti Mellapontin puheille
ja sanokaa hänelle ja vaatikaa häntä tekemään juuri niin kuin olen
teille kertonut. Sitten saatte nähdä."
Hän jätti molemmat miehet Ashenhurst-huvilan edustalle ja meni kotiinsa
lyhyttä oikotietä kaupungin yläosan läpi. Tultuaan yksityiseen
huoneeseensa ja jätettyään oven hieman raolleen hän väänsi kaikki
valot palamaan. Sitten hän otti esille pullon viskyä ja karahvin
kivennäisvettä ja laseja ja sekoitti itselleen ryypyn, sytytti
savukkeen ja istuutui odottamaan ja lueskelemaan iltalehteä.
Kului jonkun aikaa, ja sitten hän kuuli portailta raskaita askelia.
Kuultuaan ne hän nousi ja katsoi puoliavoimesta ovesta nähdäkseen
tulijan. Ebbitt tuli näkyviin, palaten elävienkuvien teatterista
toimittamasta johtajantehtäviään.