3. Päättäen muutamista myöhemmistä sanoista ja asioista Jane Pratt
luuli Simmons Hackdalen koettavan päästä James Deanen murhaajan
jäljille ja tietävän enemmän kuin hän oli kertonut.
4 Joku ilta sitten olivat John Hackdale ja James Bartlett käyneet
rouva Champernownen luona John Hackdale oli puhutellut rouvaa ensin
kahden kesken ja vienyt sitten Bartlettinkin hänen luokseen. Jane Pratt
oli vaaninut heitä salongin ikkunasta ja nähnyt rouvan kirjoittavan
maksumääräyksen ja antavan sen John Hackdalelle Bartlettin läsnäollessa.
5. Jane Pratt oli kertonut sen Simmons Hackdalelle ja hänen
kehoituksestaan ottanut haltuunsa lehden siitä imurista, johon rouva
oli kuivannut maksumääräyksen. Sitten Simmons oli käsikuvastimen
avulla näyttänyt hänelle, että maksumääräys oli kirjoitettu tuhannelle
punnalle.
6. Edellisenä iltana, kun hän oli ollut Simmonsin kanssa rouva
Champernownen hedelmätarhassa, oli Simmons löytänyt revolverin
heinikosta ja ottanut sen mukaansa.
Shelmore luki nämä muistiinpanot pari kertaa läpi. Sitten hän katsoi
Jane Prattiin vakavasti ja tutkivasti.
"Minä ymmärrän puheistanne, että te ja Simmons olette olleet läheisiä
ystäviä keskenänne?" kysyi hän.
"Hän tuppautui kohteliaisuuksineen tielleni", vastasi Jane Pratt. "Minä
en keimaillut hänelle."
"Mutta te olette nähtävästi olleet tovereita", sanoi Shelmore. "Ja
luullakseni oikein hyviä. Mikä on nyt pakottanut teidät tulemaan
luokseni ja kertomaan minulle tämän?"
Jane Pratt epäröi, katsellen maton kuvioita.
"Te voitte uskoa asianajajalle mitä tahansa", sanoi Shelmore.
"Tunnustakaa, että teillä on ollut siihen jokin syy -- ehkäpä
mustasukkaisuus? Onko joku toinen tyttö..."
Jane Prattin viha leimahti liekkiin.
"Tyttökö?" huudahti hän. "Syytän tästä kaikesta Chancellorissa asuvaa
nuorta herrasnaista! Simmons seurustelee nyt hänen kanssaan. Hän oli
ollut sen ihmisen seurassa -- suudellut häntä ja tehnyt vaikka mitä
-- Danesleyn metsässä eilen iltapäivällä, vaikka oli luvannut mennä
naimisiin minun kanssani heti kun saisi tuon palkinnon."
Shelmore malttoi pysyä tyynenä, vaikka mainittiin neiti Pretty.
"Niin kai", sanoi hän. "Hän pelaa nähtävästi petollista peliä. Perin
katalaa hänen puoleltaan! Mutta onko vielä jokin muukin syy, miksi
olette tullut luokseni?"
"On kyllä", vastasi Jane Pratt vaiettuaan hetkisen, jonka kuluessa
hänen vihansa näytti hieman jäähtyvän. "Minä tarkoitan sitä
revolverijuttua. Se säikäytti minua ja minusta näytti..."
"Että se oli tuonut murhan liian lähelle?" sanoi Shelmore.
"Niin juuri", myönsi hänen vieraansa. "Kun jutussa tulee esille
revolveri, en minä halua olla missään tekemisissä sen kanssa. Enkä
Sim Hackdalenkaan! Hän on niin ilkeä, ettei voi avata suutaan
valehtelematta. Nyt olen kertonut teille kaikki tietoni, herra
Shelmore."
"Hyvä on", sanoi Shelmore. "Kuunnelkaa nyt neuvoani. Älkää puhuko tästä
kenellekään, ennenkuin tapaatte minut jälleen. Minä otan tämän asian
hoitaakseni. Vaietkaa siitä kuin --"
"Kukaan ei voi olla sen vaiteliaampi kuin minä, jos vain haluan, herra
Shelmore", keskeytti Jane Pratt.
"Silloin vaietkaa", toisti Shelmore. "Pitäkää kaikki ehdottomasti omana
tietonanne ja odottakaa."
Hän saattoi tyttöä ulko-ovelle ja katseli hänen poistumistaan. Ja
vaikka hän palasikin shakkipöytään, huomasi neiti Chauncey kuitenkin
pian hänen ajatustensa suuntautuvan muualle.