Punikit astuvat sisään ja istuutuvat penkkeihin. Lalli seisoo ovella.
Muutamat Härmän ja Lapuan pojat valkoisine hihanauhoineen, mutta ilman
aseita, ovat hänen apumiehiään. Kiväri, murha-ase, on turha kapine
Tuonelassa. Ei kukaan voi kuolla kahta kertaa.
Pyhä Henrikki napsauttaa sauvakäyrällään kolmasti pöytään ja virkkaa:
-- Istunto on alkanut. Pyydän raadin jäeniä ensin lausumaan ajatuksen
punakaartin mellakoista Suomessa. Väinämöisellä on sananvuoro:
-- Harhaanjohdettu kansa kasuava! Häpeän puna kuolemattomilla
poskillani ryhdyn ajatuksiani lausumaan. Tekö minun kansaani? Sitä
kansaa, joka sanan voimalla kaikki pulmalliset asiat ratkaisi. Sitä
kansaa, joka iki-ihanoissa sananlaskuissaan lausui julki elämän
ohjeita. Väkivaltaanko niissä kehoitetaan? Ei, tuhannesti ei!
Huutamisella, räyhäämisellä olette koettaneet maailmaa parantaa. Ettekö
tiedä, että ei "sanoilla siltaa rakenneta, puita siihen tarvitaan". Ja
kun ette saaneet siltaa rakennetuksi tyhjillä sanoilla, ette malttaneet
mieltänne, vaan tartuitte miekkaan. Ettekö muista, mitä Kalevalassa
sanon Lemminkäiselle, tuolle alituiselle miekkajunkkarille, kun hän
miekan ja väkivallan avulla koetti kiskoa irti onnentuojan Sammon
kivikkomäestä? Te olette yrittäneet samaa. Olette pistimillä yrittäneet
riuhtoa irti muka ijäistä onnea antavaa Sampoanne, josta ette muuten
maailmalle ole julistaneet, mikä ja minkälainen se oikeastaan on, ja
olette tulleet huomaamaan, että ei se sillä tavalla irti lähde.
Olisitte ottaneet oppia minun neuvostani. Sanan voimalla minä sen tein,
sanan voimalla se on teidänkin tehtävä, jos mielinette onnistua. Mutta
lisäksi, mihin konnamaisuuksiin te olette tehneet itsenne syypäiksi?
Mitä hirmutöitä olette harjoittaneet? Olen seurannut suomenkansan
vaiheita aivan sen lapsuusajoilta saakka, enkä koskaan ole huomannut
enkä kuullut, että suomenkansa olisi ollut taipuvainen sairaaloiseen
julmuuteen, että se olisi ihmisverta himoinnut. Aasialaiset kansat
siitä vain ovat olleet mainitut. Kuuman auringon pistämät aivot
verinäkyjä ovat uneksineet. Ei sitte mustakaappujen loistoaikojen ole
Suomessa ruumiinsilpomisista puhuttu. (Sipi nyhti Väinämöistä
sarkatakin liepeestä, Maunu piispa ja Agricola siirtelivät tuolejaan),
pyhä Henrikki napsautti kolmasti käyräsauvallaan pöytään ja sanoi:
-- Louhella on sananvuoro.
-- Yhdyn täydelleen edelliseen arvoisaan puhujaan, tahdon vaan lisätä,
että olen ylpeä siitä, että minun kansani, pohjalaiset, niin suuresti
kunnostautuivat yhdessä savolaisten ja karjalaisten kanssa tässä
taistelussa itämaista hapatusta vastaan.
-- Tahtooko Maunu piispa lausua mielipidettään.
-- Tahdon torjua luotani sen epäsuoran syytöksen, mikä piili erään
edellisen puhujan lausunnossa, mikäli se koskee katolista kirkkoa. On
muistettava, että kirkko tosin harjoitti kidutusta, mutta se tapahtui
pyhän asian puolesta. Te tiedätte, kaikki, että "tarkoitus pyhittää
keinot". Mutta onko punikeilla ollut muita tarkoituksia, kuin
pelkästään itsekkäitä? Vallan anastus kansan vähemmistölle! Se ei ole
pyhä tarkoitus. Eikä sellainen koskaan onnistu. Muissa kohdin yhdyn
edellisten puhujain lausuntoon, vaikka ihmettelen pohjalaisten ja
karjalaisten kerskumista. Muistakaamme aina, että me kaikki olemme
hämäläisiä jumalan edessä.
-- Piispa Agricolan vuoro, sanoi pyhä Henrikki.
-- Suurimmalla mielipahalla ja katkeruudella olen seurannut punikkien
mellastuksia siellä maailmassa. Minulla on suruun enemmän syytä kuin
teillä muilla. Olen syntyjään länsisuomalainen, Perniön Finbystä, ja
sellaisena häpeän silmäni puhki, että koko punikkien liike sai vauhtia
etupäässä Länsi-Suomessa, Etelä-Hämeessä ja Etelä-Suomessa, tuon kansan
kesken, joka muuten on niin hienotunteista ja sävyisää. Rutto, idän
rutto, sama joka tappoi minunkin maallisen olemukseni, saastutti tämän
hyvän kansan sielun. Turun piispana häpeän, että ryöstöt tässä
kaupungissa ensin pääsivät alkuunsa. Viipuri, jossa minun kuvapatsaani
seisoo, oli paikka, jossa sekä ryöstöt että murhat olivat
kauhistuttavat. Minun suruni syyt ovat siis monet ja syvät. Mutta
Suomen ensimäisenä luterilaisena piispana voin peseytyä puhtaaksi
kaikista väkivallan ja kidutuksien syytöksistä. Polttoroviot,
kidutukset ja kuritushuoneet toisinajatteleville ovat luterilaisuuden
myöhempiä ilmauksia. Niitä en ole koskaan hyväksynyt.
-- Professori Porthanin vuoro!
-- Ikimuistoisen valistusajan ainoana edustajana tahdon saada
lausutuksi, että punikkien liikkeellä ei ole mitään yhteyttä tämän ajan
aatteitten kanssa. Minkälaista oli punikkien tasa-arvoisuus, heidän
veljeytensä, heidän vapautensa. Vihaa he lietsoivat kaikkia niitä
kohtaan, jotka eivät kuuluneet heidän joukkoonsa. Jo tuo inhoittava
nimitys "lahtari" kaikkia valkoisia kohtaan todistaa heidän
epäveljellistä mielialaansa. Entä kaikki ne julmuudet, jota he
harjoittivat veljiään kohtaan. Niiden voittaneita ei tavata
raaimpienkaan kansojen mellakoissa. Suomen kansa on tähän asti luettu
Europan valistuneitten kansojen joukkoon. Nyt sen maine on
arveluttavasti alentunut. Onko se kansalaisvapautta, kun kirjapainot,
pankit, virastot, kaikki suljetaan ja vartioidaan pistimillä ja
kivääreillä. Ei, se on vapauden irvikuva. Kaikesta tästä huolimatta en
ole koskaan laannut luottamasta näihin jaloihin aatteisiin. Kohti
tasa-arvoisuutta, veljeyttä ja vapautta sittenkin kansat kulkevat,
huolimatta niistä surmaniskuista, joita typeryys, ilkeys ja raakuus
niille aina tuontuostakin kohdistavat. Punikkien isku on ollut
syvimpiä, mikä näitä aatteita koskaan on kohdannut.
-- Tahtovatko arvoisat Neidit lausua mielipiteensä. Neiti Vuori?
-- Koska ei ole erityisesti tullut päivänvaloon, että punakaartilaiset
olisivat harjoittaneet väkivaltaa naisia kohtaan, luovumme
puhevuorostamme.
-- Herra D.E.D. Europaeus!
-- Tiedättekö punaiset miten veljesviha maailmassa päättyy? Kullervo
surmasi setänsä Untamon heimon, hän harjoitti monenmoista väkivaltaa.
Lopuksi hän syöksyi omaan miekkaansa. Sellainen on maailman meno.
Tutustukaa Kullervoon! Hän viettää nykyään täällä Tuonelassa katkeran
katumuksen hetkiä.
Pyhä Henrikki avasi suunsa ja sanoi:
-- Minun Herrani ja Mestarini on sanonut: joka miekkaan tarttuu,
se miekkaan hukkuu. Tämän opetuksen koko totuuden olette,
punakaartilaiset, saaneet omissa luissanne ja lihoissanne kokea.
Harvoin on väkivallalla ollut niin lyhyet jäljet kuin teidän
toimeenpanemalla. Mutta harvoin on väkivaltakaan ollut tylympää,
mielettömämpää ja julmempaa. Jo silloin kuin kastoin teidän rimpuilevia
esi-isiänne Kupittaan lähteessä, huomasin, että kansan hiljaisuuden,
umpimielisyyden ja säveyden takana piili itsepintainen, jäykkä ja
taipumaton mieli. Kiihotettuna tämä luonne kimmahtaa hurjuuteen ja
raakuuteen. Näette tässä edustajan sen ajan ihmisistä. Näette Lallin,
raadin yleisen syyttäjän, tämän kaljupäisen miehen, joka seisoo tuolla
oven suussa. Hän kiukustui minuun, ajoi minua takaa suksilla, niinkuin
tekin muka "lahtareita" ja kun hän saavutti minut, teki hän minulle
jämt samalla tavalla kuin te, hänen rintaperillisenne, olette tehneet
muka vihollisillenne. Hän surmasi minut pistimellä, hän ryösti minut
putipuhtaaksi, otti hiipan päästäni, otti kaapun yltäni ja hakkasi
poikki sormeni saadakseen pyhän piispansormukseni omakseen; siis aivan
yksityiskohtaisesti saman, minkä te nyt olette tehneet valkosille.
Hänen rangaistuksensa läheni yhtä nopeaan kuin teidänkin. -- Mutta,
kristiveliseni, kuunnelkaa nyt tarkkaan mitä pyhä Henrikki sanoo!
Kahdeksassa sadassa vuodessa ette ole sivistyneet sen ajan
länsisuomalaisia siivommiksi. Se herättää minussa epätoivoa. Paraneeko
ihmissuku ollenkaan aikojen kuluessa? Lalli ei minua kiduttanut; hän
vaan surmasi. Mutta te olette vielä päälle päätteeksi kiduttaneet ja
ruhjonneet uhrinne. Murheellista, perin murheellista. -- Herrani ja
mestarini sanoo, että jos veljesi sinua vaikka 77 kertaa loukkaa, sinä
yhtä monta kertaa olet hänelle anteeksi antava. Tällainen
anteeksiantamus on ihmiselle vaikeaa, muutamina kiihotuksen hetkinä
mahdotonta. Koston ja vihan halu voittaa lempeyden tunteen. Mutta
ihmisen täytyy pyrkiä tästä vihan ja koston tunteesta vapaaksi! Se
juuri on ihmisen aateluutta, se juuri kohottaa häntä eläintä
ylevämmäksi. Minä olen Lallille antanut hänen rikoksensa anteeksi, olen
unohtanut tämän ruhjotun käteni (Piispa kohotti kätensä, josta yksi
sormi oli irti hakattu, korkealle ilmaan) ja Lalli on nyt minun uskottu
ystäväni, korkean raadin palveleva jäsen. Ottakoot maailman ihmiset
tästä esimerkin! Veljesten täytyy sopia verisimmätkin riitansa, heidän
täytyy oppia unohtamaan vääryydet. "En puhu omalla suulla, puhun suulla
suuremmalla, Maarian sulalla suulla, Herran hengellä hyvällä." Näin
ovat teidän esi-isänne laulaneet. Se olkoon loppu minunkin virrestäni.
Kaikki nyökkäsivät päätään hyväksyvästi, punikit painautuivat penkkiä
vastaan ja liikutus valtasi Lallin ja valkoiset vartiat.
-- Punikit astuvat ulos, raati ryhtyy neuvotteluun, lausui pyhä
Henrikki kaikuvalla äänellään.
Punikit poistuivat ja me kaikki nousimme hiukan jaloittelemaan. Maunu
piispa vei Väinämöisen syrjään ja näkyi nuhtelevan häntä. Neidit Vuori
ja Koski utelivat vielä tarkemmin minulta punikkien suhtautumisia
turvattomia naisia kohtaan ja minä ilolla totesin heidän lausuntonsa
oikeiksi. Pyhä Henrikki tiedusteli, olinko hänen puheessaan huomannut
objektivirheitä. Minä olin ihmetellyt pyhän miehen virheetöntä suomea,
jota harvoin maailmassa saa kuulla hänen arvoisilta henkilöiltä.
-- Istunto jatkuu, lausui taas pyhä Henrikki.
Asetuimme istumaan ja puheenjohtaja alotti:
-- Mielestäni kaikki nämät punikit joutuvat sielunvaellukselle
puhdistumaan ja sivistymään, mutta vaikeutta tuottaa heidän suuri
laumansa. Mistä nyt saada miehiä, joihin ne lähettää. Niistä on aina
puute. Kanssaihmisten arvosteluun ei aina ole luottamista. Olemme usein
todenneet, käyttämällä kaikkialle, yksinpä salaisimpiin soppiin
tunkeutuvia kaukoputkiamme, että mies, joka maailmassa kulkee
korkeimman kunnian esikuvana, kiikarin läpi katsottuna paljastuu
ulkokullatuksi veijariksi. -- Mutta koska meillä tässä sattuu olemaan
tuores tulokas maailmasta, niin ehkä käännymme hänen puoleensa. Hänellä
varmaan on henkilötietoja juuri sellaisia, joita kaipaamme. Pyydän
Teitä hyväntahtoisesti lausumaan ehdoituksia. Tahdon edeltäpäin
huomauttaa, ett'ei niillä henkilöillä, joihin sielunvaeltajat
lähetetään, tule olemaan mitään tuntua siitä, että heissä asuu vieras
henki. Tämä henki vaan joutuu näkymättömässä muodossa olemaan joka
hetki hyvän suojeluspatroonansa ajatusten ja aivoitusten sivistävän
vaikutuksen alaisena.
Kavahdin pystyyn, astuin kolme askelta eteenpäin, kumarsin
kunnioittavan hitaasti ensin pyhälle Henrikille, sitte ijän mukaan
kaikille muille raadin jäsenille, sitte Neideille ja Sipille ja lopuksi
tein syrjäkumarruksen Lallillekkin, joka kumarsi vastaan niin, että
takaraivo välkähti. Rykäsin ja aloin:
-- Se aavistamaton kunnia, mikä minulle on koitunut, kun tässä
pyhimysten, puoljumalien ja...
-- Suokaa anteeksi! Me vainajat emme rakasta ylitsevuotavia imarteluja.
Ehkä suvaitsette käydä suoraan asiaan käsiksi. Se on vanhaa, hyvää
englantilaista tapaa.
-- Kuten käskette, pyhä isä. Punikit ovat anarkisteja. Eivät tunnusta
mitään esivaltaa, eivät tottele omia valitsemiaan johtajiakaan, vaan
tahtovat aina itse olla määräämässä kaikki asiat omien itsekkäitten
pyyteittensä mukaan. Rohkenen sentähden esittää, eikö olisi soveliasta
hakea sellaisia henkilöitä, jotka rakastavat kunnioittaen kumartaa
korkeaa esivaltaa ja sen johtohenkilöitä. Sellaisten ruumiissa
punikeista lähtenee jos lähteäkseen tuo epäterve anarkistinen
harhaoppi. Meillä on Suomessa tätä nykyä syntymässä vankka
monarkistinen puolue, jonka tunnuslause on vanha kreikkalainen oppi:
"uk agaton polykoirana, heis koiranos esto" (Maunu piispa, Agricola,
Porthan ja Europaeus nyökäyttivät tyytyväisinä päätään) suomeksi:
monivaltaisuus ei ole hyvä, yksi hallitsijana olkoon. Monet
valtiolliset puolueet ovat jo hyväksyneet ja omaksuneet tämän opin.
Niinikään monet sanomalehdet saarnaavat sitä. Suomalaisista Uusi Päivä
ja Uusi Suometar, ruotsalaisista Hufvudstadsbladet ja Dagens Press.
Lähettäkäämme punikit näiden lehtien toimittajien ja aputoimittajien
ruumiisiin. Sitä paitsi ovat monet kansalaiset julkisesti lausuneet
mielipiteensä samaan suuntaan. Näistä saamme jo satoja monarkisteja,
joihin punikit menestyksellä voi sijoittaa.
-- Ettekö voisi mainita joitakin monarkistien nimiä, kysyi pyhä
Henrikki.
-- Voin kyllä. Erittäin monarkistinen sekä ulkomuodoltaan että
ajatustavoiltaan on senaattori Heikki Renvall. Hän sitä paitsi on
tarkasti perehtynyt siihen, miten suuressa maailmassa käyttäydytään.
Vaikka en ylimalkaan tahtoisi suositella hengen miehiä punikkien
tyyssijoiksi, he kun tavallisesti ovat häilyvien ja kiihkeitten
tunteitten vallassa, katsoisin kumminkin puhtaasti korkeakirkolliset
sopiviksi. Valtiopäivien puheenjohtaja, teologian tohtori Lauri Ingman,
on mies, jonka sielussa vallankumoukselliset mielipiteet eivät koskaan
ole kierineet. Hyvä tuttavani, prof. Theodor Homén ei myöskään ole
unhoitettava. Punikkien vankinakin hän henkensä uhalla kieltäytyi
maksamasta lunnaita punaisten rikosoikeudelle. Suulaat tuomioherrat
joutuivat liukkaassa kielenkäytössä alakynteen pieksämäkeläisen prof.
Homénin kanssa. Muita en tällä haavaa muista, mutta ehkä myöhemmin saan
antaa nimet ja osoitteet arvoisalle herra sihteerille.
-- Mutta kun nyt punikkien joukossa tavataan paljon sellaisia, jotka
suorastaan ovat rikoksellisia luonteita ilman mitään valtiollisia
pyrinnöitä, ettekö niillekin tietäisi neuvoa osoitteita.
-- Siinä tapauksessa, että yhteen henkilöön voi sijoittaa
useampiakin -- -- --
-- Se käy kyllä päinsä, jos henkilö on kaikin puolin taattu, selitti
pyhä Henrikki.
-- Tahtoisin esittää Neiti Mathilda Wreden.
-- Oivallista, huudahtivat kaikki. Hän ottaa varmaankin parantaakseen
viisi Kakolasta karannutta. Mainio ehdoitus! Olkaa hyvä, jatkakaa!
-- Niinkuin jo sanoin, hengen miehiin ei ole luottamista. Voi kyllä
joskus onnistua, mutta voi sattua aivan hullustikin. Mutta sensijaan
luotan täydellisesti filosofeihin. Meillä on koko joukko filosofeja
Helsingissä, toinen toistaan arvokkaampia, tasaisempia ja taatumpia.
Teillekin heidän nimensä kaiku on ylettynyt, niin että selkiän nimiä
mainitsemasta. Tahtoisin vaan huomauttaa kahdesta nuoremmasta.
Filosofiian dosentti Z. Castrén on jättiläinen sekä maailmankatsomuksen
syvyydessä että personallisessa hyväntahtoisuudessa. Ehdotan ainakin
kahta virvahenkeä häneen.
-- Miksei kolme, neljä, kuului ääniä.
-- Varmasti hän ne neuvoo, vaikka viisi. Toinen esteettinen filosofi,
germanologi, monarkisti, dosentti K.S. Laurila, on ehdottomasti
ensimäinen parantamaan rikoksellista, jota vaivaa hypokondria ja
unteloinen rikoksellisuus. Ehkä saan ehdottaa kolmea?
-- Mutta jos kirjailijoita ja runoilijoita punikkien joukosta
ilmeneisi, ketä silloin neuvotte?
-- Juhani Aho on paras. Hän on taistellut heitä vastaan yhtä paljon
ymmärtämyksellä kuin lujuudella. Ehdotan viis -- Valkosen armeijan
Tyrtaios, Ilmari Kianto.
-- Herra puheenjohtaja, kuului neitien istuimilta. Perustelematta
mielipidettämme sen tarkemmin, pyydämme, ettei Kiantoa oteta huomioon.
Louhi pyytää puheenvuoroa.
-- Kannatan Kiantoa. Kuka on kauniimmin ylistänyt minun kotiseutujani
kuin hän, kuka on porosta, lempieläimestäni, ennen kirjoittanut
kokonaisia nidoksia, niinkuin hän. Yksi Kiantoon!
Väinämöinen pyytää puheenvuoroa:
-- Kannatan Kiantoa. Kuka on ennen lennokkaammin kirjoittanut minun
kansastani, Vienankarjalan laulavasta rodusta kuin hän, Vienankarjala
on Kiannon henkinen maaherrakunta. Vienan kysymys on nykyään
päiväjärjestyksessä. Sieltä on jo tullut punikkeja. Kaksi Kiantoon!
-- Non passumus, sanoivat piispat.
-- Kuinka prof. Porthan äänestää.
-- Yksi Kiantoon!
-- Siis kolme kolmea vastaan, sanoi pyhä Henrikki. Puheenjohtajan ääni
ratkaisee. Ei yhtään Kiantoon! -- Olkaa hyvä jatkakaa.
-- Jos kirjailijoitten joukossa tavataan sellainen, joka aina valittaa
ja runoissaan tuon tuostakin pistää itkuksi, joka, sen pahempi, usein
sattuu, ehdottaisin vaelluspäämääräksi Helsingin Sanomain Tiitusta. En
henkilökohtaisesti tunne häntä, mutta kirjoituksistaan päättäen hän on
samalla jumalaa pelkääväinen ja iloinen. Joku itkevä romanttiko siis
häneen, jos suvaitsette. Ehkä kaksikin.
-- Kiitämme hyvistä neuvoistanne. Istunto on lopussa. Huomenna
täsmälleen klo 2, sanoi pyhä Henrikki.
Puheenjohtaja nousi pystyyn, tuli kättelemään minua ja sanoi:
-- Siis huomenaamuna klo 6 pieni luento niistä objektisijoista. Ettekai
pidä aikaa liian varhaisena. Keskiaikana alettiin työt jo klo 4:ltä
aamulla.
-- E-en suinkaan. Saavun täsmälleen. Kai Väinämöinen herää.
-- Hän nousee jo klo 2:lta. Sellainen oli tapa pakanuuden aikana.
Minä annoin Porthanille joukon kunnon miesten, monarkistien, tyynempien
runoilijoitten ja kirjailijoitten sekä siveellisten merkkimiesten
osoitteita, joitten mukaan seuraavan päivän istunnoissa vaellus oli
määrättävä. Lalli kulki siitä ohitse. Minä kättelin Lallia ja kysyin,
kuinka Kerttu jaksaa.
-- Aivan mainiosti. Kerttu hoitaa pyhän Henrikin taloutta ja minä olen
linnan talonmies ja sen ohella täällä yleinen syyttäjä.
-- Onko teitä vaellutettu?
-- Minä vaelsin läpi kaikki katoliset piispat ja pääsin tänne vasta
luterilaisen Isak Rothoviuksen kuoltua. Kerttu kulki piispojen
taloudenhoitajattarissa, mutta selkisi jo aikasemmin, piispa Martti
Skytten kuoltua. Nyt piispa pyhimys ja me olemme parhaita ystäviä. --
Läksimme Väinämöisen kanssa kotia ja jo klo 8 hän oli istunnosta
väsyneenä nukahtanut.