Nyt aika seisoo vaaka kourassansa
ja punnitsee:
on toisen vaakalaudan päällä kansa
ja toisell' ovat kansan polkijat.
Ja niinkuin höyhenet on laudallansa
nagaikkamahtajat,
nuo konnain konnat, jotka konnuuttansa
ees' eivät häpee.
Mut vuoren raskas ompi kansan puoli,
tuon kärsineen,
mi väkivallan alla melkein kuoli
ja nääntyi nääntymistään.
On kansalla siis voima, voiman valta,
ja muut' ei tarvis sen,
kuin kerta nostaa päänsä ikeen alta
ja itse itsensä vain tunnustaa.