En kylvä kukkasia kummullesi,
ei vuoda siihen silmistäni vesi
ja tuskin tunnen tuskaa kaipauksen,
kun murhe muu tuo tuohon lohdutuksen.
Mut yhden lupauksen annan sulle
ja elämäni pyhin on se mulle:
En koskaan unhoita sun surmas syytä:
elämän murheen myrkkykielikyytä.
En koskaan unhoita tuot orjavaivaa,
mi tuhansille hautakuopan kaivaa,
mi tuhansilta elinvoimat turtaa
ja tuhannet nyt ennenaikaa murtaa.
Sit' en ma unhoita, vaan sitä vastaan
mun työni taistella on ainoastaan
ja tuhansien kera yhtä matkaa
lyhyttä elon päivänpuolta jatkaa.