Kiskurit, kansa on valveilla,
varroten, vaan ei kauvan; --
kohta se kahleensa katkaisee,
hyljäten kerjuusauvan.
Kiskurit, älkää luottakokaan
maahan tallatun malttiin;
pian näet pilkattu turvautuu
viimeisimpähän valttiin.
Aika on vakava -- aatos on nyt
vaan teon muotoa vailla.
Tietkää kiskurit: kahlittu
nousee kahlitun lailla!