Sama huone. Kello yhdeksän. Ei kukaan ole sisällä. Lamput ovat
sytytetyt; mutta kaihtimet eivät ole vedetyt alas. Ikkunat ovat
selkosen selällään; ja ulkoa näkyy puitten välistä kiinalaisia lyhtyjä
pitkissä riveissä sekä tähtikirkas taivas. Puutarhasta kajahtava
tanssimusiikki vaimentaa meren hyrskyn äänen.
Edeskäypä tulee saattaen Cramptonin ja McComasin sisään. Crampton
näyttää masentuneelta ja levottomalta. Hän käy väsyneenä ja arkana
sohvalle istumaan.
_Edeskäypä_. Naiset ovat menneet hiukan kävelemään puutarhaan ja
katselemaan vieraitten pukuja, herra. Herrat ovat hyvät ja istuvat,
niin käyn heitä kutsumassa. (Aikoo mennä puutarhaan ikkunan kautta,
mutta McComas pidättää häntä.)
_M'Comas_. Odottakaa hiukan. Jos eräs herra tulee tänne, niin päästäkää
hänet heti sisään. Me odotamme häntä.
_Edeskäypä_. Hyvä, herra. Mikä on hänen nimensä, herra?
_M'Comas_. Boon. Mr Boon. Hän ei tunne Mrs Clandonia, ja ehkäpä hän sen
vuoksi jättää korttinsa. Jos hän sen tekee, niin kirjoittaa hän nimensä
B.O.H.U.N. Kyllä te sen muistatte.
_Edeskäypä_ (hymyillen). Te voitte luottaa minuun, herra. Minunkin
nimeni on Boon, herra, vaikka minua tavallisesti sanotaan täällä vain
Hyväksi Walteriksi, herra. Oikeastaan minun pitäisi kirjoittaa nimeni h
u:lla, herra; mutta minä en huoli sitä tehdä. Nimi on alkujaan
normannilainen, eikä normannilaisuus ole kipparille eduksi.
_M'Comas_. No, no! Uskollinen sydän merkitsee enemmän kuin kaikki
kruunut ja lapsen usko enemmän kuin normannilaisuus.
_Edeskäypä_. Se riippuu suuresti ihmisen asemasta, herra. Jos te
olisitte kippari, herra, niin te huomaisitte, että teillä olisi yhtä
vähän hyötyä lapsen uskosta kuin normannilaisuudesta. Minun mielestäni
on edullisinta kirjoittaa nimeni B.O.O. ja N. ja pitää silmäni auki.
Mutta minä viivytän teitä, herra. Anteeksi, herra: mutta te itse
alennuitte puhumaan kanssani. Minä menen kutsumaan naisia, herra.
(Hän menee puutarhaan ikkunan kautta.)
_M'Comas_. Crampton: voinhan luottaa teihin, eikö totta?
_Crampton_. Kyllä, kyllä. Minä olen aivan levollinen. Minä tahdon olla
kärsivällinen. Koetan tehdä parastani.
_M'Comas_. Muistakaa; minä en ole antanut teitä ilmi. Minä sanoin
heille, että syy oli kokonaan heidän.
_Crampton_. Mutta te sanoitte minulle, että syy oli kokonaan minun.
_M'Comas_. Teille minä sanoin totuuden.
_Crampton_ (valittaa). Jos he vain kohtelisivat minua
oikeudenmukaisesti!
_M'Comas_. Rakas Crampton, he eivät voi olla oikeudenmukaisia. Sitä ei
voi vaatia heidän ikäisiltään. Jos te asetatte mahdottomia ehtoja, niin
me voimme yhtä hyvin heti lähteä kotiin.
_Crampton_. Mutta onhan minulla oikeus --
_M'Comas_ (kärsimättömästi). Ei teidän oikeuksianne oteta huomioon.
Sanokaa kerta kaikkiaan, Crampton, tarkoititteko te luvatessanne
käyttäytyä siivosti vain sitä, että te ette valittaisi, jollei ole
mitään valittamisen syytä? Siinä tapauksessa -- (Hän aikoo lähteä.)
_Crampton_ (surkeasti). Ei, ei: älkää jättäkö minua yksin. Minua on jo
aivan kylliksi kiusattu ja piinattu. Minä lupaan tehdä parastani. Mutta
jos tuo tyttö alkaa taas puhua minulle tuolla tavalla ja katsella minua
-- (Hän keskeyttää lauseensa ja kätkee kasvonsa käsiinsä.)
_M'Comas_ (heltyy). No, no. Kaikki käy hyvin, jos te vain olette
kärsivällinen ja ystävällinen. Kuulkaa: rohkaiskaa mielenne! Joku
tulee. (Crampton, joka on liian alakuloinen välittääkseen mistään, ei
liikahda.)
_Gloria_ (tulee puutarhasta. McComas menee häntä vastaan ikkunan luo;
puhuu hänen kanssaan Cramptonin kuulematta heidän keskusteluaan.)
Tuossa hän on, Miss Clandon. Olkaa ystävällinen hänelle. Minä jätän
teidät hetkeksi yksin hänen kanssaan. (Menee puutarhaan. Gloria tulee
sisään ja astuu välinpitämättömästi keskelle huonetta.)
_Crampton_ (katselee hämmästyneenä ympärilleen). Missä Mr McComas on?
_Gloria_ (väliäpitämättömästi, mutta ei epäystävällisesti). Hän meni
ulos -- jättääksen meidät kahden. Se oli tosiaankin hyvin
hienotunteista. (Hän pysähtyy Cramptonin viereen ja katselee häntä
omituisella ilmeellä.) No, isä?
_Crampton_ (leikillisellä äänen sävyllä, vaikka hän onkin alakuloinen).
No, tyttäreni? (He katselevat toisiaan hetken aikaa, puolittain
leikillisesti, puolittain surullisesti.)
_Gloria_ Antakaa kättä! (He puristavat toistensa kättä.)
_Crampton_ (pitäen kiinni hänen kädestään). Rakas lapseni: taisin puhua
kovin sopimattomasti äidistäsi päivällä?
_Gloria_. Oi, älkää pyytäkö anteeksi. Minä olin kovin ylpeä ja kopea
itsekin; mutta sen jälkeen olen saanut nöyrtyä. Totta tosiaan, kyllä
minua on nöyryytetty. (Käy istumaan lattialle Cramptonin tuolin
viereen.)
_Crampton_. Mitä on tapahtunut, lapseni?
_Gloria_. Oi, ei mitään. Minä näyttelin silloin äitini tyttären osaa,
mutta sitä minä en ole, vaan isäni tytär. (Katselee häntä
leikillisesti). Se on nöyryyttävää, vai mitä?
_Crampton_ (vihoissaan). Mitä! (Glorian ilme ei muutu. Crampton
alistuu.) No niin, rakas lapseni: niin kai. Niin, niin, aivan niin.
(Gloria nyökkää päätään ystävällisesti.) Minä taidan joskus olla hiukan
ärtyisä; mutta minä tiedän sittenkin, mikä on oikein ja kohtuullista,
vaikken aina toimi sen mukaan. Uskotko sinä sitä?
_Gloria_. Tokko minä uskon! Sellainenhan juuri olen itsekin. Minä
tiedän, mikä on oikeaa ja arvokasta ja voimakasta ja jaloa, aivan yhtä
hyvin kuin hänkin, mutta kuinka minä käyttäydyn! Ajatelkaahan, miten
minä sallin muiden ihmisten kohdella itseäni!!
_Crampton_ (vastoin tahtoaan hiukan mustasukkaisesti). Yhtä hyvin kuin
hänkin? Tarkoitatko äitiäsi?
_Gloria_ (nopeasti). Niin, äitiä. (Hän kääntyy Cramptonin puoleen
polvillaan ja tarttuu hänen käteensä.) Kuulkaahan! Ei sanaakaan häntä
vastaan! Ei ainoatakaan ajatusta! Hän seisoo meitä paljoa ylempänä,
sekä teitä että minua. Aivan taivaan tasalla. Eikö se ole totta?
_Crampton_. Kyllä, kyllä. Aivan niinkuin sinä haluat, kultaseni.
_Gloria_ (ei ole tyytyväinen, vaan päästää hänen kätensä irti ja
vetäytyy kauemmaksi hänestä). Te ette pidä hänestä?
_Crampton_. Lapseni: sinä et ole ollut hänen kanssaan naimisissa. Mutta
minä olen. (Gloria nousee hitaasti ylös ja katselee häntä yhä
kasvavalla kylmyydellä.) Hän teki minulle suuren vääryyden mennessään
minun kanssani naimisiin rakastamatta minua. Mutta sittenkin oli syy
kokonaan minun. (Crampton tarjoo kätensä Glorialle.)
_Gloria_ (tarttuu siihen ja sanoo lujasti ja varoittavasti). Olkaa
varoillanne. Tämä on minun arin kohtani. Minun tunteeni -- minun
surkeat, pelkurimaiset, naiselliset tunteeni ovat teidän puolellanne,
mutta minun omatuntoni on hänen puolellaan.
_Crampton_. Minä olen hyvin tyytyväinen tähän jakoon, kultaseni.
Kiitos. (Valentine tulee. Gloria muuttuu heti paikalla kopeaksi.)
_Valentine_. Anteeksi; mutta minun oli mahdotonta löytää palvelijaa,
joka olisi ilmoittanut tuloni. Kaikkialla läsnäoleva Williamkin näyttää
olevan tanssiaisissa. Minäkin olisin mennyt sinne; mutta minulla ei
ollut viittä shillingiä millä olisin ostanut piletin. Miten te
jaksatte, Crampton? Toivottavasti paremmin?
_Crampton_. Minä voin jälleen hyvin, Mr Valentine, ilman teidän
apuannekin.
_Valentine_. Kuulkaahan tuota epäkiitollista sukulaistanne, Miss
Clandon! Minä säästin hänet kovasta kivusta, ja nyt hän pilkkaa minua!
_Gloria_ (kylmästi). Olen pahoillani, ettei äitini ole täällä
vastaanottamassa teitä, Mr Valentine. Kello ei ole vielä täysin
yhdeksän; eikä se herrakaan, josta McComas puhui, asianajaja, ole vielä
saapunut.
_Valentine_. Kyllä hän on tullut. Minä tapasin hänet ja puhuin hänen
kanssansa. (Kiusoittavasti). Hän miellyttää teitä aivan varmaan, Miss
Clandon: hänessä nerollisuus on suorastaan ruumistunut, voi aivan
kuulla, kun hän ajattelee.
_Gloria_ (ei ole ymmärtävinään pistosta). Missä hän on?
_Valentine_. Hän osti valenenän itselleen ja meni pukutanssijaisiin.
_Crampton_ (katselee äreästi kelloaan). Näyttääpä siltä, kuin kaikki
olisivat menneet pukutanssijaisiin sen sijaan, että saapuisivat tänne
sovittuun aikaan.
_Valentine_. Oi, kyllä hän tulee ajoissa, minä näin hänet puoli tuntia
sitten. En tahtonut lainata häneltä viittä shillingiä ja mennä hänen
kanssaan; sen vuoksi asetuin väkijoukkoon ja katselin aitauksen takaa,
kunnes Miss Clandon katosi ikkunan kautta hotelliin.
_Gloria_. Vai niin pitkällekö me olemme tulleet, että te seuraatte
minun jäljissäni saadaksenne töllistellä minua.
_Valentine_. Niin: minä olisin kai kahlehdittava kiinni.
Gloria kääntyy selin häneen ja astuu uunin luo. Valentine ottaa asian
hyvin filosoofisesti ja menee huoneen toiselle puolelle. Edeskäypä
tulee ikkunan luo ja saattaa sisään Mrs Clandonin ja Mr McComasin.
_Mrs Clandon_ (kiiruhtaa sisään). Anteeksi, että olette saaneet
odottaa.
Vieras herra, jonka ryhti on liioitellun majesteetillinen, ilmestyy
ikkunan luo. Hän on puettu dominoon ja hänellä on valenenä ja suuret
silmälasit.
_Edeskäypä_ (vieraalle). Anteeksi, herra; mutta tämä on yksityinen
huone, herra. Jos sallitte, herra, niin saatan teidät ravintolan
puolelle. Tätä tietä, herra.
Hän menee puutarhaan osoittaakseen tietä ja luulee vieraan seuraavan
häntä. Juhlallisen ryhdikäs herra astuu suoraan huoneeseen pöydän
päähän, irroittaa suurella huolella ja juhlallisuudella valenenänsä,
riisuu sitten dominon yltään, käärii nenän dominon sisään ja heittää
käärön pöydälle aivan kuin hän viskaisi taisteluhansikkaan. Nyt käykin
esille, että hän on pitkä, lihavanpuolinen mies neljän- tai
viidenkymmenen vuoden vaiheilla, jonka sileäksi ajetut kasvot näyttävät
hyvin kalpeilta, sillä hänen musta rasvattu tukkansa on lyhyeksi
leikattu ja hänen kulmakarvansa ovat karheat ja jäykät kuin jouhinen
huonekalukangas Viktorian hallitusajan alkuajoilta. Ruumiillisesti ja
henkisesti hän on karheatekoinen, mutta hänen loogillinen terävyytensä
ja viekkautensa ovat erittäin kehittyneet. Kun hän astuu sisään, on
hänen ulkomuotonsa jo itsessään kylliksi vaikuttava ja levottomuutta
herättävä, mutta kun hän puhuu, niin hänen voimakas, uhkaava äänensä,
suurella painolla lausutut sanansa, ankara, jyrkkä esiintymisensä ja
peloittava tapansa arvostella muita ihmisiä lisää vielä suuressa määrin
tätä vaikutusta.
_Vieras_. Nimeni on Bohun. (Yleinen hämmästys.) Onko minulla kunnia
puhua Mrs Clandonin kanssa? (Mrs Clandon kumartaa. Bohun kumartua.)
Miss Clandon, eikö totta? (Gloria kumartaa. Bohun kumartaa.) Mr
Clandonko?
_Crampton_ (puolustaa omaa nimeään niin harmistuneella äänellä kuin hän
suinkin vain uskaltaa). Nimeni on Crampton, herra.
_Bohun_. Vai niin. (Ei pane sen enempää huomiota häneen, vaan kääntyy
Valentinen puoleen.) Oletteko te Mr Clandon?
_Valentine_ (pitää kunnia-asianaan olla osoittamatta hämmästystä).
Näytänkö minä siltä? Nimeni on Valentine. Minä huumasin hänet.
_Bohun_. Vai niin. Sitten kai Mr Clandon ei vielä ole saapunut?
_Edeskäypä_ (astuu levottomana ikkunasta sisään). Anteeksi rouva; mutta
voitteko sanoa minulle, minnekä joutui -- (Hän huomaa Bohunin ja joutuu
aivan ymmälle. Bohun odottaa liikkumattomana, kunnes hän tointuu
hämmästyksestään. Hetken kuluttua hän tointuu sen verran, että hän
voi puhutella Bohunia, tosin heikolla äänellä, mutta kuitenkin
yhdenjaksoisesti.) Anteeksi, herra. Tekö se olittekin, herra?
_Bohun_ (häikäilemättömästi). Minä se olin.
_Edeskäypä_ (murtuneella äänellä). Niin, herra. (Voimatta pidättää
kyyneleitään.) Onko sinulla valenenä, Walter! (Hän vaipuu tuolille
pöydän ääreen.) Anteeksi, rouva, minua pyörryttää vain hiukan.
_Bohun_ (käskevästi). Te suotte hänelle anteeksi, Mrs Clandon, kun
selitän, että hän on minun isäni.
_Edeskäypä_. Ei, ei, Walter. Kippari isänä vielä valenenän lisäksi!
Mitä he sinusta ajattelevatkaan!
_Mrs Clandon_ (astuu edeskäyvän tuolin luo hyvin ystävällisesti). Se
ilahduttaa minua suuresti, Mr Bohun. Teidän isänne on ollut meidän hyvä
ystävämme siitä saakka kuin tulimme tänne. (Bohun kumartaa vakavasti.)
_Edeskäypä_ (pudistaa päätään). Ei, ei, rouva. Te olette hyvin
ystävällinen -- hyvin hienotunteinen ja alentuvainen, rouva; mutta se
ei sovi minun asemaani. Rouvan ei pidä välittää siitä, että minä olen
tuon herran isä, eihän hän sille mitään mahda. (Nousee ylös horjuen.)
Anteeksi, hyvä herrasväki, että häiritsin. (Kiertää pöydän ympäri ovea
kohti nojautuen jokaiseen tuoliin, katse oveen kiintyneenä.)
_Bohun_. Malttakaahan! (Edeskäypä pysähtyy sydän kurkussa.) Olihan
isänikin läsnä tänään, Mrs Clandon?
_Mrs Clandon_. Kyllä, ainakin suurimman osan aikaa.
_Bohun_. Siinä tapauksessa me tarvitsemme häntäkin.
_Edeskäypä_ (pyytäen). Toivottavasti se ei ole tarpeen, herra. Minulla
on kiire tänä iltana, herra, tanssijaisten vuoksi. Hyvin kiire,
todellakin, herra.
_Bohun_ (taipumattomasti). Me tarvitsemme teitä.
_Mrs Clandon_ (kohteliaasti). Tahdotteko tehdä hyvin ja käydä istumaan?
_Edeskäypä_ (vakavasti). Jos ette pane pahaksenne, rouva, niin
pyytäisin päästä siitä. Se ei todellakaan olisi sopivaa, rouva. Jos
joku näkisi minun istuvan täällä, niin -- mutta minä kiitän kaikissa
tapauksissa, rouva. (Hän katsoo ympärilleen toisesta toiseen ilmeellä,
joka voisi liikuttaa kovintakin sydäntä.)
_Gloria_. Älkäämme hukatko aikaa. William tahtoo vain palvella meitä.
Minä haluaisin saada kupin kahvia.
_Edeskäypä_ (kirkastuu silminnähtävästi). Kahviako, neiti? (Vetää
helpoituksen huokauksen). Heti paikalla, neiti. Kiitos, neiti. Se sopii
mainiosti. Neiti on kovin huomaavainen ja ystävällinen. (Mrs
Clandonille, arasti mutta toiveikkaasti). Haluaako rouvakin jotakin?
_Mrs Clandon_. Hm! On niin kuuma, että mielelläni joisin hiukan
punaviiniboolia.
_Edeskäypä_ (loistaen). Punaviiniboolia, rouva! Heti, rouva.
_Gloria_. No, voisinhan minäkin ottaa punaviiniä kahvin asemesta.
Pankaa hiukan kurkkua joukkoon.
_Edeskäypä_ (ihastuneena). Kurkkua, neiti! Heti, neiti. (Bohunille).
Mitä herra haluaa? Te ette pidä kurkusta, herra.
_Bohun_ Jollei Mrs Clandonilla ole mitään sitä vastaan, niin haluaisin
soodaa ja skotlantilaista viskyä.
_Edeskäypä_. Hyvä, herra. (Cramptonille). Irlantilaista viskyä teille,
herra, eikö totta? (Crampton murahtaa myöntyvästi. Edeskäypä katsoo
kysyvästi Valentineen.)
_Valentine_. Minä pidän kurkusta.
_Edeskäypä_. Heti, herra. (Luettelee). Punaviiniboolia, soodaa, lasi
skotlantilaista ja toinen irlantilaista viskyä?
_Mrs Clandon_. Aivan oikein.
_Edeskäypä_ (entisellään). Niin, rouva. Heti, rouva. Kiitos. (Hän
tepastelee ikkunasta ulos käytyään vähemmässä kuin kahdessa minuutissa
koko inhimillisen onnen tunneasteikon läpi.)
_M'Comas_. Nyt me voimme kai aloittaa.
_Bohun_. Ehkä me odotamme vielä kunnes Mrs Clandonin mies saapuu.
_Crampton_. Mitä te tarkoitatte? Minä olen hänen miehensä.
_Bohun_ (takertuu heti hänen sanoihinsa, jotka ovat ristiriidassa
edellisen ilmoituksen kanssa). Te sanoitte juuri äsken, että teidän
nimenne on Crampton.
_Crampton_. Aivan niin.
_Mrs Clandon. Gloria. M'Comas. Valentine_ (kaikki neljä puhuvat yhtä
aikaa). Minä -- Minun -- Mrs -- Te --
_Bohun_ (keskeyttää heidät ukkosäänellään). Malttakaahan! (Kuoleman
hiljaisuus.) Sallikaa minun puhua! Istukaa kaikki. (He tottelevat
nöyrästi. Gloria istuu tuolille uunin viereen. Valentine lähestyy häntä
ja istahtaa sohvalle, kasvot ikkunaan päin, jotta hän voi katsella
Gloriaa. Crampton käy istumaan sohvalle selin Valentineen. Mrs Clandon,
joka koko ajan on pysytellyt huoneen vastakkaisella puolella
välttääkseen niin paljon kuin mahdollista Cramptonia, istuu oven
viereen, Mr McComas hänen vasemmalle puolelleen. Bohun asettuu tuomarin
asentoon keskelle huonetta lähelle pöydän reunaa, Mrs Clandonin
puolelle. Kun kaikki ovat asettuneet paikoilleen, kiinnittää Bohun
katseensa Cramptoniin ja alkaa). Tuntuupa siltä, kuin tässä perheessä
miehen nimi olisi Crampton ja vaimon Clandon. Siis kohtaa meitä jo
aivan alussa asianhaara, joka on omansa sekoittamaan käsitteitä.
_Valentine_ (nousee ylös ja puhuu hänelle nojautuen toisella polvellaan
sohvaan). Mutta onhan se aivan selvää --
_Bohun_ (nolaa hänet ukkosäänellään). Niinhän se on. Mrs Clandon on
ottanut itselleen uuden nimen. Siinä yksinkertainen selitys, jota te
ette luullut minun keksivän. Te ette luota minun ymmärrykseeni, Mr
Valentine -- (keskeyttää hänet, kun hän aikoo vastustaa). ei, ei teidän
tarvitse vastustaa. Tuumikaa mielemmin, milloin te taas tahdotte
keskeyttää minua.
_Valentine_ (ymmällä). Tehän teette kärpäsestä elefantin. Eihän se
merkitse mitään. (Käy jälleen istumaan.)
_Bohun_. Minäpä sanon teille, herra, mitä se merkitsee. Se merkitsee
sitä, että jos tämä perheriita saadaan ratkaistuksi sillä tavalla kuin
me kaikki toivomme, niin on Mrs Clandonin pakko, sekä siihen nähden
mikä on sopivaa että säädyllistä, ottaa jälleen miehensä nimi. (Mrs
Clandonin kasvoille ilmestyy hyvin itsepäinen ilme.) Tai muuten Mr
Cramptonin täytyy nimittää itseään Mr Clandoniksi. (Crampton näyttää
itsepäiseltä, ikäänkuin hän ei millään ehdolla aikoisi suostua
sellaiseen.) Ehkä se teistä tuntuu hyvin yksinkertaiselta, Mr
Valentine. (Hän katsoo ensin terävästi Mrs Clandoniin ja sitten
Cramptoniin.) Minä uskallan olla eri mieltä kuin te. (Hän heittäytyy
tuolin selkänojaa vasten ja rypistää otsaansa.)
_M'Comas_ (arasti). Minun luullakseni, Bohun, olisi parempi ensin
ratkaista tärkeämmät kysymykset.
_Bohun_. McComas: tärkeämmät kysymykset eivät koskaan tuota mitään
vaikeuksia. Sitä ne eivät koskaan tee. Pikku mättäät ne kaatavat
kuorman viime hetkessä. (McComas näyttää käsittävän sen vain
paradoksiksi.) Ettekö te ole samaa mieltä?
_M'Comas_ (mielistelevästi). Jos olisin --
_Bohun_ (keskeyttää hänet). Jos olisitte, niin te olisitte minä, ettekä
se mikä te olette.
_M'Comas_ (liehakoiden). Tietysti, Bohun, teidän erikoisalanne --
_Bohun_ (keskeyttää hänet jälleen). Minun erikoisalani on se, että olen
oikeassa kun muut ovat väärässä. Jos olisitte samaa mieltä kuin minä,
niin ei minua tarvittaisi täällä. (Hän nyökkää suuremmaksi vakuudeksi
hänelle päätään ja kääntyy sitten hyvin varmana Cramptonin puoleen.)
No, Mr Crampton: mikä tässä asiassa on lähinnä teidän sydäntänne?
_Crampton_ (aloittaa hitaasti). Minä tahdon syrjäyttää tässä asiassa
kaikki itsekkäät tarkoitukset --
_Bohun_ (keskeyttää hänet). Niin me kaikki teemme, Mr Crampton. (Mrs
Clandonille). Luovutteko tekin kaikista itsekkäistä tarkoituksista, Mrs
Clandon?
_Mrs Clandon_. Kyllä: en ole ottanut persoonallisia tunteitani lukuun
alistuessani tähän neuvotteluun.
_Bohun_. Ettekä tekään, Miss Clandon?
_Gloria_. En.
_Bohun_. Sitä minä oletinkin. Ei kukaan meistä ole sitä tehnyt.
_Valentine_. Paitsi minä. Minun tarkoitukseni ovat itsekästä laatua.
_Bohun_. Sen vuoksi, että luulette teeskennellyn suoruuden
tekevän paremman vaikutuksen Miss Clandoniin kuin teeskennellyn
epäitsekkäisyyden. (Valentine tulee aivan noloksi tästä huomautuksesta,
hymyilee hiukan ja ilmeettömästi. Bohun, joka on mielissään, kun hän
kokonaan on murtanut kaiken vastustuksen, heittäytyy tuolin selkänojaa
vasten ja ikäänkuin valmistuu kuuntelemaan heidän valituksiaan.)
Jatkakaa nyt, Mr Crampton. On siis sovittu, ettei oteta lukuun mitään
itsekkäitä tarkoituksia. Sellainen alku on aivan kuvaavaa
inhimilliselle luonteelle.
_Crampton_. Mutta se on minun vakava tarkoitukseni, herra.
_Bohun_. Tietysti. Nyt asiaan.
_Crampton_. Jokaisen järkevän ihmisen täytyy myöntää, ettei se ole
epäitsekästä. Se koskee lapsia.
_Bohun_. No niin. Mikä lapsia vaivaa?
_Crampton_ (liikutettuna). He ovat --
_Bohun_ (iskee taaskin hänen puheeseensa). Malttakaahan. Te aiotte
puhua minulle tunteistanne, Mr Crampton. Älkää tehkö sitä: minä tunnen
myötätuntoisuutta teitä kohtaan, mutta se ei kuulu minun tehtävääni.
Sanokaa täsmällisesti, mitä te haluatte: sitä me tahdomme tietää.
_Crampton_ (levottomana). Siihen kysymykseen on vaikea vastata, Mr
Bohun.
_Bohun_. Kuulkaahan: minä autan teitä. Mitä te ette hyväksy lasten
nykyisessä olossa?
_Crampton_. Minä en hyväksy sitä tapaa, millä heitä on kasvatettu. (Mrs
Clandonin otsa vetäytyy uhkaaviin ryppyihin.)
_Bohun_. Miten te siis tahtoisitte sitä muuttaa?
_Crampton_. Minun mielestäni heidän pukunsa pitäisi olla vähemmän
huomiota herättävä.
_Valentine_. Loruja.
_Bohun_ (heittäytyy taas tuolin selkänojaa vasten suutuksissaan tästä
keskeytyksestä). Kun te olette lopettanut, Mr Valentine -- kun te
olette lopettanut, niin --
_Valentine_. Mitä vikaa on Miss Clandonin puvussa?
_Crampton_ (kiivaasti Valentinelle). Minä ymmärrän sen asian yhtä hyvin
kuin tekin.
_Gloria_ (varoittaen). Isä!
_Crampton_ (alistuu nöyrästi). En minä sinua tarkoittanut, rakkaani.
(Vetoaa vakavasti Bohuniin.) Mutta nuo molemmat nuoremmat! Te ette ole
nähnyt heitä, Mr Bohun; totta tosiaan, kyllä minä luulen, että tekin
myöntäisitte, että he pukeutuvat kovin huomiotaherättävästi, melkeinpä
kevytmielisesti.
_Mrs Clandon_ (kärsimättömästi). Luuletko, että minä valitsen heidän
pukunsa? Totta tosiaan, tämä on kovin lapsekasta.
_Crampton_ (vihoissaan, nousee). Lapsellistako! (Mrs Clandon nousee
harmistuneena ylös.)
_M'Comas. Valentine. Gloria_ (nousevat kaikki ja puhuvat yhtäaikaa).
Crampton, te lupasitte -- Naurettavaa. Heidän pukunsa ovat
ihastuttavia. Olkaamme järkeviä.
Hirveä hämminki. Äkkiä he kuulevat varoittavaa lasinkilistystä
viereisestä huoneesta. He kääntyvät hämillään sinne päin ja huomaavat,
että edeskäypä juuri on palannut puutarharavintolasta ja helistelee
tarjotinta, kantaessaan sen pöydän ääreen. Kuolemanhiljaisuus.
_Edeskäypä_ (Cramptonille, laskien juomalasin erikseen pöydälle).
Irlantilaista viskyä teille, herra. (Crampton käy istumaan hiukan
häpeissään. Edeskäypä asettaa toisen juomalasin ja soodapullon erikseen
ja sanoo Bohunille). Skotlantilaista ja soodaa teille, herra. (Bohun
heiluttaa kättään kärsimättömästi. Edeskäypä asettaa suuren lasisen
haarikan keskelle pöytää.) Ja punaviiniboolia. (Kaikki asettuvat
entisille paikoilleen. Rauha maassa.)
_Mrs Clandon_ (nöyrästi Bohunille). Minä pelkään, että me keskeytimme
teitä, Mr Bohun.
_Bohun_ (levollisesti). Sen te teitte. (Edeskäyvälle, joka on menossa
ulos.) Odottakaa hiukan.
_Edeskäypä_. Kyllä, herra. Tietysti, herra. (Hän asettuu seisomaan
Bohunin tuolin taakse.)
_Mrs Clandon_ (edeskäyvälle). Minä toivon, että te suotte anteeksi,
vaikka viivytämme teitä. Mr Bohun tahtoo, että te olette saapuvilla.
_Edeskäypä_ (ilman vähintäkään rasitusta). Ei mitenkään, rouva. Ei se
tee mitään, rouva. Minusta on hyvin huvittavaa saada nähdä, miten hänen
kehittynyt ja voimakas järkensä työskentelee. Se on hyvin virkistävää,
hyvin huvittavaa ja hyvin opettavaa, rouva.
_Bohun_ (rupeaa taas johtamaan keskustelua). No, Mr Crampton: me
odotamme. Pidättekö te kiinni siitä mielipiteestänne, ettette voi
hyväksyä heidän pukujansa vai ettekö?
_Crampton_ (rukoilevasti). Mr Bohun: ajatelkaa hiukan minun asemaani.
Minä en voi ottaa huomioon ainoastaan itseäni, vaan myöskin sisartani,
Sophroniaa ja lankoani ja koko heidän seurapiiriänsä. He pelkäävät
kauheasti kaikkea, mikä on vähintäkin -- hiukankin --
_Bohun_. Puhukaa suoraan. Vallatonta? Meluavaa? Rivoa?
_Crampton_. Ei tietystikään missään pahassa merkityksessä, mutta --
mutta -- (huudahtaa epätoivoissaan) nuo kaksi lasta loukkaisivat heitä.
He eivät sovi seurustelemaan omien sukulaistensa kanssa. Sitä minä vaan
valitan.
_Mrs Clandon_ (hilliten vihaansa). Mr Valentine: ovatko teidän
mielestänne Phil ja Dolly vallattomia tai rivoja?
_Valentine_. Kuinka he sitä olisivat. Se on vain turhaa lorua. Ei
mikään voi olla sen aistikkaampaa.
_Crampton_. Niin, tietysti te niin sanotte.
_Mrs Clandon_. William: te näette paljon hienoja englantilaisia. Ovatko
minun lapseni epähienosti puetut?
_Edeskäypä_ (rauhoittaen). Eivät ensinkään, rouva. (Vakuuttaen). Ei,
herra, eivät laisinkaan. He pukeutuvat tietenkin kauniisti ja komeasti,
hyvin aistikkaasti ja erikoisesti -- hyvin hienosti ja ylhäisesti. He
voisivat olla vaikka tuomiorovastin lapsia, herra, sen voin vakuuttaa,
herra. Kun te näkisitte vain heidät, herra -- (Puutarhasta kajahtavat
valssin viimeiset säveleet ja huoneeseen pyörähtää tanssiaskelin
harlekini ja colombina. Harlekinin puku on tehty peukalon levyisistä,
neliskulmaisista ruuduista, joista joka toinen on sinistä silkkiä ja
joka toinen kultakangasta. Hänen hattunsa on kullattu ja naamari on
poissa silmiltä. Colombinan hame on kuin kullankeltainen ja punertava
viljapelto ja hänen pieni samettiröijynsä on yhtä punainen kuin unikon
kukka. Nämät ihastuttavat ja silmiä häikäisevät olennot tanssivat
McComasin ja Bohunin ohitse ja pyörähtävät jälleen pöydän toiseen
päähän, jossa he soiton vaijettua muodostavat kuvaelman. Harlekin
notkistaa vasenta polveaan ja colombina nousee hänen oikealle
polvelleen seisomaan, kohottaen käsivartensa päänsä yli. Päinvastoin
kuin tanssi, joka on ihastuttava ja sulava, on tämä kuvaelma varsin
epäonnistunut ja vähällä loppua huonosti.)
_Colombina_ (huutaa). Nostakaa minut alas: minä putoan. Isä, nostakaa
minut alas.
_Crampton_ (kiiruhtaa levottomana hänen luokseen ja tarttuu hänen
käsiinsä). Rakas lapsi!
_Dolly_ (hypähtää alas hänen avullaan). Kiitos: kuinka ystävällinen te
olette. (Phil pistää hattunsa vyöhönsä, käy istumaan pöydän ääreen ja
kaataa hiukan punaviiniboolia. Crampton palaa sohvan luo hyvin
hämillään). Oh, kuinka hauskaa! Kuinka ihmeen hauskaa! (Dolly hyppää
hengästyneenä pöydälle istumaan). Kas, punaviiniboolia! (Hän juo).
_Bohun_ (voimakkaalla äänellä). Tämäkö on perheen nuori neiti?
_Dolly_ (liukuu alas pöydältä pelästyen hänen meluavaa ääntään). Kyllä,
herra. Anteeksi, kuka te olette?
_Mrs Clandon_. Tässä on Mr Bohun, Dolly, joka ystävällisesti on
luvannut auttaa meitä tänä iltana.
_Dolly_. Oi, lontoolainenko, joka on tullut tänne huvittelemaan --
_Philip_. Sh!
_Crampton_. Mr Bohun -- McComas: minä vetoan teihin. Onko tämä nyt
laitaa? Moittisitteko te sisareni perhettä, jos he loukkaantuisivat
tuollaisesta käytöksestä?
_Dolly_ (punastuu onnettomuutta ennustavasti). Joko te taas aloitatte?
_Crampton_ (lepytellen häntä). En, en. Ehkä se kuuluu sinun ikääsi.
_Dolly_ (itsepäisesti). Älkää välittäkö minun iästäni. Onko se
kaunista?
_Crampton_. On kyllä, kultaseni, on, on. (Käy istumaan osoittaen siten
alistumistaan.)
_Dolly_ (vaatien). Pidättekö te siitä?
_Crampton_. Lapsi kulta, kuinka sinä voit vaatia, että minä pitäisin
siitä tai hyväksyisin sitä?
_Dolly_ (ei päästä häntä niin vähällä rauhaan). Kuinka te voitte sanoa
sitä kauniiksi, jollette siitä kuitenkaan pidä?
_M'Comas_ (nousee, harmistuneena ja hermostuneena). Minun täytyy
todellakin sanoa -- (Bohun, joka on kuunnellut Dollyn puhetta
silminnähtävällä mielihyvällä, tarttuu heti hänen sanoihinsa kiinni.)
_Bohun_. Ei, älkää keskeyttäkö, McComas. Nuoren neiden menettely on
aivan oikea. (Dollylle, suurella pontevuudella.) Jatkakaa kyselyänne,
Miss Clandon, jatkakaa vaan.
_Dolly_ (kääntyy Bohunin puoleen). Oi, olettepa te aika komentaja!
Noinko te aina iskette kiinni?
_Bohun_ (nousee). Kyllä. Älkää yrittäkö suututtaa minua, nuori neiti:
siksi te olette liian nuori. (Hän ottaa McComasin tuolin Mrs Clandonin
vierestä ja asettaa sen omansa viereen.) Käykää istumaan. (Dolly,
tottelee ihastuneena; ja Bohun istuu itsekin jälleen. McComas, joka
siten jää ilman tuolia, hakee toisen huoneen toiselta puolen, pöydän ja
sohvan välistä.) No, Mr Crampton, nyt teillä on tosiasiat silmienne
edessä -- kumpaisetkin. Te luulette haluavanne saada molemmat nuoremmat
lapsenne luoksenne. No niin, sitä te ette kuitenkaan halua -- (Crampton
koettaa vastustaa; mutta Bohun ei salli sitä millään ehdolla.) ei, sitä
te ette tee: te kuvittelette sitä vain mielessänne, mutta minä tiedän
sen asian paremmin kuin te. Te tahdotte, että tämä nuori neiti ei enää
esiintyisi teatterinukkena iltasin ja muotinukkena aamupäivin. Mutta
siihen hän ei koskaan suostu. Hän luulee voivansa sitä tehdä, mutta --
_Dolly_ (keskeyttää hänet). Ei, en minä sitä edes luulekkaan.
(Lujasti). Minä en koskaan luovu kauniista puvuistani. En koskaan.
Niinkuin Gloria sanoi tuolle miehelle Madeirassa, en koskaan, en
koskaan, en koskaan! En niin kauan kuin ruoho kasvaa ja vesi virtaa.
_Valentine_ (nousee hyvin kiihoittuneena). Mitä! Mitä! (Alkaa puhua
hyvin nopeasti.) Milloin hän sen sanoi? Kelle hän sen sanoi?
_Bohun_ (heittäytyy tuolinsa selkänojaa vasten. Valittavalla ja
moittivalla äänellä). Mr Valentine --
_Valentine_ (pisteliäästi). Älkää keskeyttäkö minua, herra: tämä on
hyvin vakava asia. Minä vaadin saada tietää, kelle Miss Clandon sen
sanoi.
_Dolly_. Ehkä Phil muistaa. Kelle se oli, Phil? Olikohan se numero
kolmelle vai viidelle?
_Valentine_. Numero viidelle!
_Philip_. Rohkeutta, Valentine. Ei se ollut numero viisi, vaan eräs
meriupseeri parka, joka aina oli saapuvilla -- kärsivällisin ja
vaarattomin olento maailmassa.
_Gloria_ (kylmästi). Mistä me nyt oikeastaan keskustelemme?
_Valentine_ (hyvin punakkana). Anteeksi: olen pahoillani, että
häiritsin. En minä enää häiritse, Mrs Clandon. (Hän kumartaa Mrs
Clandonille ja astuu puutarhaan, kiehuen vihasta.)
_Dolly_. Hm! Hm!
_Philip_. Ahaa!
_Gloria_. Olkaa hyvä ja jatkakaa, Mr Bohun.
_Dolly_ (keskeyttää juuri kun Bohun synkkänä aikoo jatkaa toimitusta).
Nyt te aiotte peloittaa meitä, Mr Bohun.
_Bohun_. Minä --
_Dolly_ (keskeyttäen). Kyllä, kyllä te aiotte: te luulette, että te
ette aio sitä tehdä, mutta te teette sitä sittenkin. Minä näen sen
teidän kulmakarvoistanne.
_Bohun_ (antautuu). Mrs Clandon: teidän lapsenne ovat hyvin lahjakkaita
-- heillä on erinomaisen hyvä pää ja he ovat erittäin hyvin
kasvatettuja. Minä myönnän sen hyvin mielelläni. Voitteko te
vastapalveluksena neuvoa minulle, millä tavalla voisin saada heidät
pitämään suunsa kiinni?
_Mrs Clandon_. Dolly, kultaseni --!
_Philip_. Meidän vanha heikkoutemme, Dolly. Hiljaa! (Dolly on vaiti).
_Mrs Clandon_. No, Mr Bohun, pitäkää nyt varanne, ennenkuin he taas
alkavat --
_Edeskäypä_ (lempeästi). Pitäkää kiirettä, herra: pitäkää kiirettä.
_Dolly_ (kääntyy hänen puoleensa). Rakas William!
_Philip_. Sh!
_Bohun_ (aloittaa äkisti tekemällä kysymyksen Dollylle). Aiotteko te
mennä naimisiin?
_Dolly_. Minäkö! Niin, Finch puhuttelee minua ristimänimeltä.
_M'Comas_. Tätä minä en salli. Mr Bohun: minä puhuttelen tätä nuorta
neittä ristimänimeltä siksi, että olen hänen äitinsä vanha ystävä.
_Dolly_. Niin, te sanotte minua Dollyksi siksi, että olette äitini
vanha ystävä. Mutta mitä merkitsee Dorothee-ee-a? (McComas nousee
vihoissaan.)
_Crampton_ (levottomana, nousee hillitäkseen häntä). Hillitkää
itseänne, McComas. Ei huolita riidellä. Olkaa rauhallinen.
_M'Comas_. Minä en tahdo olla levollinen. Tehän osoitatte tavatonta
luonteenheikkoutta, Crampton. Tämähän on kerrassaan kuulumatonta.
_Dolly_. Mr Bohun: olkaa hyvä ja peloittakaa nyt Finchiä.
_Bohun_. Kyllä. McComas: te teette itsenne naurettavaksi. Käykää
istumaan.
_M'Comas_. Minä --
_Bohun_ (käskevällä liikkeellä). Ei: istukaa alas, istukaa alas.
(McComas käy äreänä istumaan; ja Crampton, tyyntyen, seuraa hänen
esimerkkiään.)
_Dolly_ (Bohunille, nöyrästi). Kiitos.
_Bohun_. Kuunnelkaa nyt kaikki, mitä minä sanon. Minun aikomukseni,
McComas, ei ole ratkaista, kuinka pitkälle te olette päässyt tai ette
ole päässyt siinä asiassa, johon Miss Clandon viittasi. (McComas aikoo
vastustaa.) Ei: älkää keskeyttäkö minua. Jollei hän mene teidän
kanssanne naimisiin, niin hän menee jonkun muun kanssa. Siten se
seikka, ettei hän kanna isänsä nimeä, on hänen suhteensa onnellisesti
ratkaistu. Toinen neiti aikoo myös mennä naimisiin.
_Gloria_ (kuohahtaen). Mr Bohun!
_Bohun_. Kyllä te sen teette: te ette usko sitä itse, mutta te teette
sen sittenkin.
_Gloria_ (nousee). Anteeksi, Mr Bohun, ehkä teette hyvin, ettekä puhu
minun puolestani tässä asiassa.
_Bohun_ (nousee). Ei se auta mitään, Miss Clandon. Ette te voi saada
minua vaikenemaan. Minä sanon teille, että teidän nimenne jonkun ajan
kuluttua ei ole Clandon eikä Crampton; ja voisinpa sanoa teille, mikä
se tulee olemaankin, jos tahtoisin. (Hän astuu pöydän toiseen päähän,
avaa dominokäärönsä ja laskee valenenän pöydälle. Hänen liikkuessaan
kaikki nousevat ylös; ja Phil astuu ikkunan ääreen. Bohun tehden
liikkeen, pyytää edeskäypää auttamaan häntä pukeutuessa.) Mr Crampton:
teidän on aivan turha yrittää turvautua lain voimaan. Teidän lapsenne
ennättävät tulla täysi-ikäisiksi, ennenkuin asia tulisi ratkaistuksi.
(Sallien edeskäyvän asettaa dominon hänen hartioilleen.) Te ette voi
tehdä mitään muuta, kuin sopia kaikessa ystävyydessä. Jos te
tarvitsette perhettänne enemmän kuin he tarvitsevat teitä, niin te
joudutte alakynteen, jos he taas tarvitsevat teitä enemmän kuin te
tarvitsette heitä, niin te pääsette voitolle. (Hän järjestää dominon
poimuja ja ottaa valenenän pöydältä. Dolly katselee häntä ihaillen.)
Heidän voimansa on siinä, että he persoonallisesti ovat hyvin
miellyttäviä ihmisiä; teidän voimanne on teidän varallisuudessanne.
(Hän panee valenenän paikoilleen ja hänen ulkomuotonsa on taas aivan
muuttunut.)
_Dolly_ (kiiruhtaa hänen luokseen). Oi, nyt te näytätte aivan
inhimilliseltä. Enkö saa tanssia kerran teidän kanssanne? Osaatteko te
tanssia? (Phil, joka näyttelee jälleen harlekinin osaa, heiluttaa
puumiekkaansa, ikäänkuin hän tahtoisi loihtia heidät.)
_Bohun_ (ukkosäänellä). Niin: te luulette, etten minä osaa; mutta
minäpä osaankin. Tulkaa! (Hän tarttuu kiinni häneen ja tanssii hänen
kanssaan ikkunasta ulos voimakkain liikkein, mutta arvokkaasti ja
sulavasti. Edeskäypä asettaa sillä välin tuolit paikoillensa.)
_Philip_. Nyt tanssiin, hei, on ilo ylimmillään, William!
_Edeskäypä_. Kyllä, herra.
_Philip_. Voitteko hankkia muutamia dominoita ja valeneniä isälleni ja
Mr McComasille?
_M'Comas_. Ei mitenkään. Minä vastustan --
_Crampton_. Ei, ei. Mitä vahinkoa siitä olisi tämän ainoan kerran,
McComas? Ei huolita pilata heidän iloansa.
_M'Comas_. Crampton; te ette ole se mies, joksi teitä luulin.
(Ivallisesti). Riitapukarit ovat aina pelkureita. (Hän astuu
halveksivasti ikkunan luo.)
_Crampton_ (seuraa häntä). Emme me siitä nyt välitä. Annetaan heidän
kerran saada tahtonsa perille. Voitteko hankkia meille pukuja, kippari?
_Edeskäypä_. Tietysti, herra. (Hän astuu heidän edellään ikkunan luo ja
seisahtuu siihen antaen heidän kulkea ohitseen.) Tätä tietä, herra.
Dominoita ja neniä, herra?
_M'Comas_ (suutuksissaan, astuessaan ulos). Minä pidän oman nenäni.
_Edeskäypä_ (lempeästi). Tietysti, herra: valenenä mahtuu helposti sen
päälle, herra. Se on aivan kylliksi avara, herra. (Astuu ulos McComasin
jäljessä.)
_Crampton_ (kääntyy ikkunan luota Philin puoleen yrittäen puhua
isällisellä äänellä). Tule, poikaseni, tule. (Hän menee.)
_Philip_ (iloisesti, seuraten häntä). Minä tulen, isä, minä tulen.
(Pysähtyy ikkunan kynnykselle; katselee Cramptonin jälkeen; kääntyy
sitten ja kohottaa puumiekkansa päänsä yläpuolelle ja sanoo kuiskaten
Mrs Clandonille ja Glorialle). Käsitittekö kuinka liikuttavaa se oli?
(Katoaa.)
_Mrs Clandon_ (jäätyään yksin Glorian kanssa). Miksikä Mr Valentine
katosi niin äkkiä?
_Gloria_ (ärtyisesti). En tiedä. Kyllä, kyllä minä sittenkin tiedän.
Mennään katselemaan tanssia. (He astuvat ikkunaa kohti ja kohtaavat
Valentinen, joka tulee puutarhasta astuen nopeasti, kasvot synkän
näköisinä.)
_Valentine_ (jäykästi). Anteeksi. Minä luulin, että kaikki olivat jo
lähteneet.
_Gloria_ (äreästi). Miksi te sitten palasitte?
_Valentine_. Minä tulin takaisin, siksi ettei minulla ole penniäkään.
En pääse ulos toista tietä ilman viiden shillingin pilettiä.
_Mrs Clandon_. Oletteko te jostakin pahoillanne, Mr Valentine?
_Gloria_. Älä huoli, äiti, se on vain uusi loukkaus minua kohtaan.
_Mrs Clandon_ (joka tuskin voi käsittää, että Gloria tahallaan etsii
riitaa). Gloria!
_Valentine_. Mrs Clandon: olenko sanonut mitään loukkaavaa? Olenko
tehnyt mitään loukkaavaa?
_Gloria_ Te olette koettanut väittää, että minun entisyyteni on ollut
samanlainen kuin teidän. Sen pahemmin ette olisi voinut loukata minua.
_Valentine_. En minä ole väittänyt mitään sellaista. Minä voin vannoa,
että minun entisyyteni on ollut aivan moitteeton verrattuna teihin.
_Mrs Clandon_ (aivan suunniltaan). Mr Valentine!
_Valentine_. No, mitä te luulette, että minä ajattelin saadessani
kuulla, että Miss Clandon on sanonut aivan samaa muille herroille kuin
minulle, kun kuulin puhuttavan ainakin viidestä entisestä ihailijasta
ja vielä lisäksi kesystä meriupseerista päälle päätteeksi? Se on
sentään liikaa!
_Mrs Clandon_. Mutta ettehän vain luule, Mr Valentine, että nuo jutut,
joista lapset piloillaan puhuivat, olisivat tosia?
_Valentine_. Ei teidän mielestänne -- ehkei hänenkään mielestään, mutta
minä ymmärrän noiden miesten tunteet. (Koomillisella, syvällä
vakavuudella.) Oletteko koskaan ajatellut kuinka monta hukkaan mennyttä
elämää, kuinka monta epätoivossa tehtyä avioliittoa, kuinka monta
itsemurhaa, kuinka --
_Gloria_ (keskeyttää hänet halveksien). Äiti: tuo mies on
sentimentaalinen hupsu! (Astuu uunin luo.)
_Mrs Clandon_ (hämmästyneenä). No mutta rakas Gloria! Mr Valentine
pitää sinua varmaan hyvin epäkohteliaana.
_Valentine_. Minä en ole mikään sentimentaalinen hupsu. Siitä taudista
minä olen kokonaan parantunut. (Käy äreänä istumaan.)
_Mrs Clandon_. Mr Valentine: suokaa meille kaikille anteeksi. Naisten
täytyy ensiksi vapautua siitä väärästä ulkonaisesta hienostuksesta,
joka kuuluu heidän orjuusaikaansa, ennenkuin he voivat saavuttaa sen
todellisen hienouden, joka seuraa heidän vapautuksensa mukana. Älkää
pitäkö Gloriaa epähienona -- (Gloria kääntyy hämmästyneenä taakseen).
-- sitä hän ei todellakaan ole.
_Gloria_. Äiti! Sinäkö pyydät anteeksi minun puolestani!
_Mrs Clandon_. Rakkaani: sinulla on sekä vikoja että hyviä
ominaisuuksia, jotka seuraavat nuoruuden mukana; ja Mr Valentinen
mielipiteet hänen omasta sukupuolestaan näyttävät olevan liian
vanhanaikuisia, jotta hän mielellään antaisi sanoa itseään hupsuksi.
Eikö olisi parempi, jos lähtisimme nyt katsomaan, mitä Dolly tekee?
(Hän astuu ikkunaa kohti. Valentine nousee.)
_Gloria_. Mene sinä, äiti. Minä tahtoisin puhua Mr Valentinen kanssa
kahdenkesken.
_Mrs Clandon_ (on niin hämmästynyt, että hän panee vastaan). Rakkaani!
(Hillitsee itseään). Anteeksi, Gloria. Tietysti, jos mielesi tekee.
(Kumartaa Valentinelle ja menee.)
_Valentine_. Oi, jospa teidän äitinne olisi leski! Hän on parempi kuin
kuusi teidän kaltaistanne.
_Gloria_. Nuo ovat ensimäiset sanat teidän suussanne, jotka tuottavat
teille kunniaa.
_Valentine_. Loruja! Kuulkaa: sanokaa mitä te minusta tahdotte, ja
antakaa minun sitten mennä.
_Gloria_. Ei minulla ole muuta sanottavaa: te veditte minut hetki
sitten alas omalle tasollenne. Ettekö usko, että jos sellaista olisi
ennen tapahtunut, niin olisin ollut varoillani -- ja että olisin
tiennyt, mitä siitä seuraisi ja ymmärtänyt oman surkean heikkouteni?
_Valentine_ (riitaisella äänellä). Älkää puhuko tuolla äänellä.
Luuletteko te, että minä välitän mistään muusta teissä kuin juuri
tuosta heikkoudestanne, niinkuin te sitä nimitätte? Te luulitte
olevanne hyvässä turvassa, eikö totta, uudenaikuisten mielipiteidenne
takana? Minusta oli hauska kääntää ne noin vain ylös alasin.
_Gloria_ (ylimielisesti, kun hän tuntee, että hän voi tehdä hänelle
mitä ikänä hän haluaa). Todellako!
_Valentine_. Mutta miksi minä sen tein? Siksi, että minun teki mieleni
herättää teidän sydämenne, saada teidän sielunne syvyydet kuohumaan.
Miksikä minun teki mieleni? Siksi, että luonto käsitti minut vakavalta
kannalta, vaikka minä aioin vain leikitellä sen kanssa. Kun tuo suuri
hetki löi, niin kuka silloin heräsi? Kenenkä sielussa syvyydet alkoivat
kuohua? Minä se olin. Minussa ne kuohuivat! Minä itse hurmaannuin. Te
vain loukkaannuitte, närkästyitte. Te olitte vain tavallinen nuori
nainen, aivan liian jokapäiväinen, jotta olisitte sallinut kesyjen
luutnanttien mennä yhtä pitkälle kuin minä. Siinä koko juttu. Minä en
tahdo vaivata teitä millään sovinnaisilla anteeksipyynnöillä. (Astuu
päättävästi ovelle.)
_Gloria_. Odottakaa! (Valentine pysähtyy.) Jos minä sanon teille nyt
totuuden, niin tahdotteko te käsittää, ettei se ole mikään kehoitus
minun puoleltani?
_Valentine_. Hm. Minä tiedän mitä te aiotte sanoa. Te ette omasta
mielestänne ole jokapäiväinen -- minä muka en ole oikeassa -- te
luulette olevanne luonteeltanne syvä. Teistä on hauska uskoa sitä.
(Gloria hätkähtää.) No niin, minä myönnän, että te jossakin suhteessa
ette ole jokapäiväinen: te olette viisas tyttö. (Gloria tukehduttaa
vihan huudahduksen ja astuu uhkaavasti askeleen häntä kohti.) Mutta te
ette vielä ole herännyt. Te ette huoli herätä. Se oli minun
onnettomuuteni, eikä teidän. Hyvästi. (Kääntyy ovea kohti. Gloria
katselee häntä pelästyneenä, kun hän livahtaa hänen käsistään. Kun
Valentine kääntää oven ripaa, pysähtyy hän vielä hetkeksi, kääntyy
Gloriaa kohti ja ojentaa hänelle kätensä.) Erotkaamme ystävinä.
_Gloria_ (tuntee suurta helpoitusta, kääntää heti hänelle selkänsä).
Hyvästi. Minä toivon, että haava pian paranee.
_Valentine_ (katse kirkastuu, kun hän äkkiä huomaa olevansa voitolla).
Kyllä minä paranen: tuollaiset haavat ovat pikemmin hyväksi kuin
pahaksi. Sitä paitsi on minulla yhä edelleenkin oma Gloriani.
_Gloria_ (kääntyy äkisti häneen). Mitä te tarkoitatte?
_Valentine_. Mielikuvitukseni Gloria.
_Gloria_ (ylpeästi). Pitäkää hyvänänne oma Glorianne --
mielikuvituksenne Gloria. (Liikutus alkaa saada voiton ylpeydestä.)
Oikea Gloria -- liikutettu, loukattu, epätoivoinen Gloria -- niin, se
on aivan totta -- joka vähällä oli tulla hulluksi, kun hän tunsi, että
koko hänen itsehillitsemisensä katosi jo ensi kerralla, kun -- kun --
(Punastuu jälleen. Peittää vasemmalla kädellään kasvonsa ja tarttuu
oikealla Valentinen käsivarteen nojautuakseen siihen.)
_Valentine_. Varokaa. Minä joudun taas pois suunniltani. (Gloria kokoo
kaiken rohkeutensa, ottaa käden pois kasvoiltaan, ja laskee sen hänen
oikealle olkapäälleen kääntäen samassa hänet puoleensa ja katsoen häntä
suoraan silmiin. Valentine vastustaa kiihoittuneena.) Gloria: ole
järkevä! Eihän se maksa vaivaa. Minä en omista yhtään mitään.
_Gloria_. Etkö voi ansaita? Niinkuin muutkin ihmiset.
_Valentine_. (puoleksi hurmaantuneena, puoleksi peloissaan). Minä en
ole koskaan sitä voinut -- sinä tulisit vain onnettomaksi! Oma armaani:
minähän olisin vain röyhkeä onnenonkija -- (Gloria tarttuu lujemmin
hänen käsivarteensa; ja suutelee häntä.) Oi, hyvä Jumala!
(Hengästyneenä). Oi, minä -- (läähättää) minä en ymmärrä naisia
ollenkaan: kahdentoista vuoden kokemus ei riitä mihinkään.
(Gloria työntää mustasukkaisuuden vallassa hänet luotaan ja hän kaatuu
horjahtaen tuolille aivan kuin lehti tuulessa samassa kun Dolly tulee
tanssien edeskäyvän kanssa sisään; heidän jäljessään tanssivat Mrs
Clandon ja Finch yhdessä ja Phil yksinään.)
_Dolly_ (vaipuu tuolille kirjoituspöydän ääreen). Oi, minä olen aivan
hengästynyt. Kuinka hyvin te tanssitte valssia, William!
_Mrs Clandon_ (vaipuu tuolille uunin luo). Oi, kuinka te saatoitte
tehdä jotain niin hassua, Finch? Minä en ole tanssinut kuin viimeksi
kaksikymmentä vuotta sitten illanvietossa South Placessa.
_Gloria_ (käskevästi Valentinelle). Nouse ylös. (Valentine nousee
tottelevaisena.) Älkäämme olko nyt turhan arkoja. Sano äidille, että
olemme päättäneet mennä naimisiin. (Kaikki ovat hämmästyksestä aivan
ääneti. Valentine, joka on kauhusta aivan mykkänä, katselee heitä
ikäänkuin hän haluaisi juosta tiehensä.)
_Dolly_ (katkaisee äänettömyyden). Numero kuusi!
_Philip_. Sh!
_Dolly_ (kiihkeästi). Oi, kuinka liikutettu minä olen! Minä tahtoisin
suudella jotakuta; mutta sitä ei meidän perheessämme sallita. Missä on
Finch?
_M'Comas_ (hyökkää kiivaasti ylös). Ei, -- ei mitenkään -- (Crampton
ilmestyy ikkunan luo.)
_Dolly_ (juoksee Cramptonia vastaan). Oi, te tulette juuri parhaaseen
aikaan. (Suutelee häntä.) Ja nyt (vetää hänet esille) siunatkaa heitä.
_Gloria_ Ei. En minä sitä tahdo, en edes pilalla. Jos minä haluan
siunausta, niin minä pyydän sitä äidiltä.
_Crampton_ (Glorialle syvän surullisena). Oletko sinä todellakin mennyt
kihloihin tuon nuoren miehen kanssa?
_Gloria_ (päättävästi). Olen. Aiotteko olla meidän ystävämme vai --
_Dolly_ (pistää väliin). -- vai meidän isämme?
_Crampton_. Minä tahtoisin olla kumpaistakin, lapseni. Mutta siitä
huolimatta --! Mr Valentine: minä vetoan teidän kunniantuntoonne.
_Valentine_. Te olette aivan oikeassa. Tämä on suoraa hulluutta. Jos me
menemme yhdessä tanssimaan, niin täytyy minun lainata häneltä viisi
shillingiä pilettiä varten. Gloria: älä hätäile päätöksessäsi. Älä
syöksy onnettomuuteen. Parasta, että heti lähden täältä enkä koskaan
enää näe teitä. En minä ota itseäni hengiltä, en tule edes
onnettomaksi. Päin vastoin on se tuntuva helpoitukselta. Minä -- minä
pelkään -- olen kovin peloissani. Se on ihan totta!
_Gloria_ (päättävästi). Et sinä saa mennä.
_Valentine_ (vapisten). Ei, tietysti ei, armaani. Mutta eikö kukaan voi
sanoa viisasta sanaa ja saattaa meidät järkiimme! Minä en voi sitä
tehdä. Missä on Bohun? Bohun on sopivin mies siihen. Phil: menkää
hakemaan Bohunia --
_Philip_. Meren pohjasta. Hyvä. (Hän heiluttaa puumiekkaansa ilmassa ja
kiiruhtaa ulos ikkunasta).
_Edeskäypä_ (Valentinelle). Jos herra sallii minun sanoa mielipiteeni,
niin älkää antako viiden shillingin seisoa teidän ja onnenne välillä,
herra. Me merkitsemme mielellämme piletin hinnan teidän laskuunne; ja
te voitte maksaa milloin haluatte. Suurella ilolla me teemme tämän
palveluksen teille, herra. Suurella ilolla todellakin, herra.
_Philip_ (palaa takaisin). Hän tulee. (Hän heiluttaa puumiekkaansa
ikkunan yläpuolella. Bohun tulee sisään, ottaa valenenän pois ja
heittää sen ohimennessään pöydälle astuessaan Glorian ja Valentinen
väliin.)
_Valentine_. Asian laita on nyt sellainen, Mr Bohun --
_M'Comas_ (keskeyttää hänet uunin luota). Anteeksi, herra: perheen
asianajajan tulee esittää hänelle asia. Kysymyksessä on näiden nuorten
kihlautuminen. Neidellä on hiukan omaisuutta ja (katsoo Cramptoniin).
hän saa luultavasti koko joukon lisään.
_Crampton_. Mahdollisesti. Sitä minä ainakin toivon.
_Valentine_. Mutta miehellä ei ole äyriäkään.
_Bohun_ (tarttuu heti Valentinen sanoihin). Tehkää avioliittosopimus.
Se loukkaa teidän hienotunteisuuttanne, mutta sitähän useimmat järkevät
varokeinot tekevät. Te tahdotte kuulla minun neuvoani ja minä ilmoitan
teille mielipiteeni. Tehkää avioliittosopimus.
_Gloria_ (ylpeästi). Kyllä hän saapi osansa.
_Valentine_. Hyvä herra, en minä tarvitse mitään neuvoa. Mutta antakaa
Glorialle hyvä neuvo.
_Bohun_. Hän ei ota sitä korviinsa. Kun te olette naimisissa, niin hän
ei välitä enää teidänkään neuvoistanne -- (kääntyy äkkiä Glorian
puoleen). ei, te ette niistä välitä: nyt te luulette välittävänne;
mutta ette te sittenkään välitä. Mr Valentine rupeaa kyllä työtä
tekemään ja ansaitsee itse elatuksensa -- (kääntyy äkkiä Valentinen
puoleen). sen te aivan varmaan teette: nyt te luulette, että te ette
tule sitä tekemään, mutta aivan varmaan te sen teette. Miss Gloria saa
teidät työhön.
_Crampton_ (vain puoleksi uskoen). Ettekö te siis arvele, Mr Bohun,
että tämä liitto on kovin järjetön?
_Bohun_. Kyllä se minun mielestäni on järjetön: kaikki naimiskaupat
ovat järjettömiä. Syntyminenkin on järjetöntä; eläminen on järjetöntä;
yksin kuolema on viisasta.
_Edeskäypä_ (asettuu Cramptonin ja Valentinen väliin). Sitä pahempi
viisaudelle, jos sallitte minunkin sanoa sanan! (Valentinelle
hyväntahtoisesti). Rohkaiskaa mielenne, herra, rohkaiskaa mielenne:
kaikki pelkäävät naimista kun siksi tulee; mutta useinkin se on hyvin
mieluisaa ja hauskaa ja onnellista, herra -- aika ajoittain ainakin.
Minä en koskaan ollut isäntä omassa talossani, herra: minun vaimoni oli
aivan sellainen kuin teidän nuori naikkosennekin: hän oli luonteeltaan
käskevä ja suurellinen, mikä on mennyt pojalleni perinnöksi. Mutta jos
voisin elää elämäni toistamiseen, niin en vaihtaisi mitään, siitä herra
voi olla aivan vakuutettu. Ei sitä edeltäpäin voi koskaan tietää,
herra. Ei sitä voi koskaan tietää.
_Philip_. Sallikaa minun huomauttaa, että jos Gloria on päättänyt --
_Dolly_. -- niin asia on päätetty ja Valentine voitettu. Ja meiltä
menevät kaikki tanssit hukkaan.
_Valentine_ (Glorialle, ritarillisesti). Saanko pyytää tähän
tanssiin --
_Bohun_ (keskeyttää komeasti). Anteeksi: minä pyytäisin sitä
palkkionani. Saanko kunnian -- kiitos. (Hän tanssii Glorian kanssa ulos
huoneesta, ja katoaa lyhtyjen joukkoon, jättäen Valentinen
hämmästyneenä paikoilleen.)
_Valentine_ (tointuen). Dolly: saanko luvan -- (Pyytää häntä tanssiin.)
_Dolly_. Mitä vielä! (Soljuu pois hänen luotaan ja juoksee pöydän
ympäri uunin luo.) Finch -- rakas Finch! (Hän pysähtyy McComasin eteen
ja pahoittaa hänet tanssimaan.)
_M'Comas_ (vastustaen). Ei -- minun täytyy todellakin sanoa -- (Dolly
riistää hänet mukanaan tanssiin ikkunan kautta.)
_Valentine_ (tekee viimeisen ponnistuksensa). Mrs Clandon:
saanko luvan --
_Philip_ (ennättää ennen häntä). Tule, äiti. (Hän tarttuu äitiinsä ja
pyöräyttää hänet mukanaan.)
_Mrs Clandon_ (vastustaen). Phil, Phil -- (Hän joutuu saman kohtalon
alaiseksi kuin McComaskin.)
_Crampton_ (seuraa heitä hymyillen). Hoh hoo! He! He! Hee! (Hän menee
puutarhaan nauraen itsekseen).
_Valentine_ (heittäytyy sohvalle ja tuijottaa edeskäypään). Yhtä hyvin
voisin jo olla naimisissa. (Edeskäypä katselee häntä sydämellisellä
osanotolla ja pudistaa hiljaa päätään.)