Torgrim oli mahtavin talonpoika Roslagenissa ja eräänä iltana istui
hän tarinoimassa vieraittensa kanssa. Seinänrakoihin pistetyt päreet
paloivat vähitellen loppuun, mutta kuu paistoi katto-aukosta ja
levitti pehmeätä, ystävällistä valoaan yli pöydän ja kunnia-istuimen.
Mahtavuuden ajat olivat koittaneet niin svealaisille kuin
götalaisillekin, ja puhuttiin vain urotöistä ja seikkailuista, sillä
talonpoikaistuvan vieraat olivat hiljattain palanneet sotaretkeltä.
Silloin juoksi muuan orja tupaan ja laski kypärän keskelle pöytää
Torgrimin eteen. Sitä koristi neljä piikkiä, ja se seisoi niiden
nojassa kuin pata jaloillaan. Kypärässä virui äsken syntynyt alaston
tytöntylleröinen ja se takoi käsiään ja potki ja huusi.
"Sinun maasi ovat avarat, isäntä", sanoi orja. "Kuka on ne perivä
ja kuka niitä hoitava? Tähän asti olit lapseton, mutta tänä iltana
sinulle syntyi tytär. Voi meitä, ettei se ollut poika!"
Vieraat purskahtivat nauruun, ja kypärä pantiin kiertämään pitkin
pöytää, niin että jokainen sai nähdä lapsen ja pidellä sen pieniä
käsiä. "Niinpä niin, Torgrim", sorisivat iloiset äänet, "tästä
sinä sait oikean auramiehen! Tätä sinun sopii pukea ja laitella ja
lellitellä ja istutella. Mutta suurta hyötyä et hänestä saane koko
hänen elinaikanaan."
Kun kypärä oli vaeltanut kädestä käteen ja saapunut niin pöydän
alapäähän, minne kuun valo ei ulottunut, vaan missä pimeys vallitsi,
otti orja sen kainaloonsa ja asteli ovea kohti.
"Talonpoika", sanoi hän, "on kai viisainta minun viedä tämä lapsi
metsään kuolemaan."
Mutta samassa joutui hän kuljettamaan pienokaista kuun valojuovan
poikki, niin että Torgrim näki sen vielä kerran.
"Ei, hyvät tupani vieraat", huusi hän ja hypähti seisaalleen.
"Toista pitää teidän havaitseman. Kun tyttö kerran ojennettiin
minulle kypärässä, jota nuoruudessani niin usein kannoin, kun omalla
laivallani ulapoita lasketin, niin otan minä nyt seinältä kilpeni
ja saarnikeihääni ja lasken nekin sen viereen. Pese tyttöä lumella,
orja, ja pistä palanen karhunydintä sen suuhun, niin se lakkaa
kirkumasta. Tytär, tässä kirkkaassa kuunpaisteessa annan minä sinulle
nimen, ja nimitettäköön sinua Kypärättäreksi."
Sarvet täytettiin siis uudelleen, ja iloiset vieraat joivat
lapsennimittäjäisiä kuun paisteessa.