_Fedor Mihailovitsh Dostojevski_ (1821-1881) on Venäjän
kirjallisuudessa syvin ihmissielun tutkija. Hän on hämmästyttävällä
tavalla paljastanut ja analysoinut sairaan ja särjetyn sielun. Kaikkein
mieluummin hän kuvaa teoksissaan sairasta psyykeä, kaksinaisuuden
repimää ihmistä, jonka salaisimmatkin sielunvireet hän pystyy
myötäelämään ja mestarillisesti ilmaisemaan. Keskeinen asema hänen
teoksissaan on vuoropuheluilla, jotka usein huipentuvat ripinomaisiksi
tunnustuksiksi.
Dostojevski syntyi Moskovassa sotilasinsinöörin poikana. Hän itsekin
valmistui samalle uralle, mutta jo vuoden kuluttua valmistumisestaan
omisti koko elämänsä kirjalliselle toiminnalle. Salaiseen seuraan
kuulumisen vuoksi hänet vangittiin, tuomittiin kuolemaan, ja vasta
mestauslavalla luettiin Nikolai I:n armahduskirje, jossa tuomio
muutettiin pakkotyöksi Siperiassa. Siperiasta palattuaan hän julkaisi
romaaninsa "Muistelmia kuolleesta talosta" ja "Sorrettuja ja
solvattuja". Suurinta huomiota herätti hänen romaaninsa "Rikos ja
rangaistus", joka käsittelee rikollisen sielunelämää.
Jo eläessään Dostojevski saavutti suurta mainetta. Hänen vaikutuksensa
ulottuu myös Länsi-Euroopan ja Amerikan kirjallisuuteen.