Sen vuoden heinäkuu, jolloin menin naimisiin, on erityisesti
muistettava kolmen huomattavan tapauksen vuoksi, joiden
ratkaisemisessa sain olla Sherlock Holmesille apuna ja tulin
tilaisuuteen tutustua hänen menettelytapoihinsa. Muistiinpanoissani ne
löytyvät nimillä "Toinen tahra", "Merisopimus" ja "Väsynyt kapteeni."
Ensinmainittu käsittää kumminkin niin tärkeitä asioita ja koskee niin
useita maan ylhäisimmistä suvuista, että ne vasta monen vuoden
kuluttua voidaan julkaista. Sen voin kumminkin sanoa, ettei mikään
Holmesin käsittelemistä jutuista niin selvään ole osoittanut hänen
analyyttisen menettelytapansa arvoa, eikä tehnyt niin suurta
vaikutusta niihin sekaantuneisiin henkilöihin. Minulla on vielä
hallussani melkein sananmukainen pöytäkirja siitä keskustelusta, jossa
hän esitti asian oikean laidan Pariisin poliisikuntaan kuuluvalle
herra Dubuquelle ja Fritz von Waldbaumille, tuolle tunnetulle
danzigilaiselle salapoliisille, jotka kumpikin olivat tuhlanneet
voimansa sittemmin vääriksi huomattuihin otaksumiin. Täytyy kumminkin
ehtiä hyvän matkaa uutta vuosisataa, ennenkuin tämän jutun vaaratta
saattaa kertoa. Siihen mennessä siirryn luetteloni n:o 2:een, joka
myöskin aikoinaan näytti saavan kansainvälistä merkitystä, ja jolle
muutamat omituisuudet antavat erikoisen luonteen.
Kouluaikanani olin ollut hyvin hyvä ystävä eräälle Percy Phelps
nimiselle pojalle, joka oli suunnilleen minun ikäiseni, vaikka paria
luokkaa minusta edellä. Hänellä oli erinomainen pää ja hän sai
palkintoja kaikenlaisissa aineissa, sekä viimein stipendin, joka
saattoi hänet tilaisuuteen alkaa loistava uransa Cambridgessä. Hänellä
oli hyvin vaikuttavia sukulaisia ja jo pikku poikina leikkiessämme
hänen kanssaan tiesimme, että lordi Holdhurst, tuo suuri vanhoillinen
valtiomies, oli hänen enonsa. Mutta noista ylhäisistä sukulaisistaan
ei hänellä ollut suurta hyötyä koulussa; päinvastoin oli meistä hyvin
hauskaa ajaa häntä ympäri koulupihaa ja lyödä häntä vitsalla säärille.
Mutta olot muuttuivat, kun hän oli päässyt maailmaan. Minä olin kerran
kuullut kerrottavan, että hänen kunnollisuutensa ja se vaikutusvalta,
joka oli hänen käytettävänään, olivat hankkineet hänelle hyvän aseman
ulkoministeriössä, mutta sen jälkeen en ollut häntä ensinkään
ajatellut, ennenkuin seuraava kirje palautti hänet muistiini:
"Briarbrae Woking."
"Hyvä Watson! Varmaan muistat vielä 'Sammakon-pojan', Phelpsin, joka
oli viidennellä luokalla, kun sinä olit kolmannella. Mahdollista on
myöskin, että olet kuullut minun enoni avulla saaneen hyvän paikan
ulkoministeriössä ja siellä saavuttaneen arvoa ja luottamusta, kunnes
äkkiä kauhea onnettomuus hävitti kaikki toiveeni.
Ei maksa vaivaa kirjeessä selittää tuon hirmuisen tapauksen
yksityiskohtia. Jos suostut pyyntööni, tulen luultavasti kertomaan ne
sinulle. Parannuttuani nykyisin yhdeksän viikkoisesta aivokuumeesta,
tunnen itseni vielä sangen heikoksi. Luuletko voivasi saada ystäväsi
Holmesin sinun kanssasi matkustamaan tänne? Tahtoisin kernaasti kuulla
hänen mielipiteensä asiasta, vaikka viranomaiset vakuuttavatkin
minulle, ettei mitään voi tehdä. Koeta niin pian kuin suinkin tulla
tänne hänen kanssaan. Joka minuutti tuntuu tunnin pituiselta eläissäni
tässä hirvittävässä jännityksessä. Sano hänelle etten ole laiminlyönyt
pyytää hänen neuvoansa siksi, että en osaisi antaa arvoa hänen
kyvylleen, vaan senvuoksi, etten ole ollut täydessä tajussa siitä asti
kun isku kohtasi minua. Nyt on pääni jälleen selvä, vaikka sairauden
uudistumisen pelosta en uskallakaan asiaa paljon ajatella. Voimani
ovat vielä niin lamassa, että minun, kuten näet, täytyy sanella
kirjeeni. Tule, jos mahdollista, ja ota hänet mukaasi!