1. Vuos' ihmis-elämässä
On vaan kuin unelma;
Vaan usein päivä tuntuu,
Kuin oisi vuosia.
2. Vaikk' ompi vuosi mennyt,
Kun meiltä muutit pois,
Kuitenkin usein tuntuu,
Kuin eilen ollut ois.
3. Kun lapsuuttani muistan,
Se on kuin uni vain;
Vaan hetki, milloin kuolit,
Ei lähde muistostain.
4. Tuo pyhä oli hetki,
Mut karvas, katkera;
Niin silloin mietin, miksi
En saanut seurata.
5. Tuo hetki oli kyllä
Kuin vuoden pituinen;
Vaan kuitenkin mä soisin
Sen olleen ikuisen.
6. En koskaan sua, koskaan
Unohtavani sois;
Oi, jospa sua luoksein
Taas kutsua nyt vois.
7. Vaan vaikk'et enään tänne
Sä voi nyt tullakaan,
Mun sydämmessäin aina
Muistossa pysyt vaan.
8. Sä neuvot mua vielä,
Kuin neuvoit ennenkin.
Oi, neuvojasi aina
Totella tahtoisin.
9. Niin että viimein voisin
Hyödyttää maatani
Ja että kuvas oisi
Rinnassani ijäti.
17.* Pääskyselle.
1. Oi pääsky, lintu pienoinen,
Sä riemurinta kaunoinen!
Jo taasen riensit Pohjolaan,
Jo taasen löysit meidän maan.
2. Oi, tuttu mulle vanhastaan!
Sun ääntäs taas ma kuulla saan,
Noh, terve, terve tultuas,
Sä ystäväni armias!
3. Sä kaunokieli, kultasuu!
Oi, kuinka laulus luonnistuu,
Kun lennät ilmass' liehuten
Ja riemuvirttä veisaten.
4. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan
Sä riennät? Oi! sä riennät vaan
Sen kauneutta katsomaan,
Sen ihanuutt' imehtimään!
5. Sen saaret, salmet, laaksolot,
Sen kuusikot, sen koivikot,
Sen kukkaset koreudessaan,
Et löynne, pääsky vertojaan!
6. Sen taivas ehtookullassaan,
Sen aamurusko loistossaan,
Ne toi sun, pääsky, Pohjolaan,
Ne sai sun tänne lentämään.
7. Sun Pohjolassa herttainen,
On rakastella rauhainen;
Sun tääll' on lysti ollakses
Ja armas aikaellakses.
18.* Laululle ruvetessa.
1. Monihan täällä laulamahan itseänsä mielii,
Vaikka heillä ompi siihen taipumaton kieli.
Eipä taida aivan tuhma tähän työhön taipuu.
Heillä varsin laulaminen puolitiehen vaipuu.
2. Minä olen tottumaton tähän työhön vielä.
Mutta voinhan oppia, kun oon jo vähän tiellä.
Nämä on nyt joutavia pikku virren päitä,
Jos vaan huolit kuunnella, niin laulan sulle näitä.
19.* Lintuselle.
1. Sanoppa, laululintu,
Selitä, sirkkunen,
Mitenkä niin sinulla
Yhä rinta riemuinen!
Varahin aamusilla
Iloisen äänesi
Mä kuulen, iltasilla
Suloisen soittosi.
2. Pesäsi kyll' on pieni
Ja tyhjä aittasi,
Vaan yhtä kaikki ompi
Iloinen mielesi.
Sä huolta huomisesta
Et tiedä ensinkään,
Jos pienintä palaista
Ei eineheksikään.
3. On monta, joill' on aitat
Eloa täynnänsä,
Käsissä maat ja vallat
Ja ruunut päässänsä;
Mutt' aamuhetkin heiltä
Ilo on kaukana,
Sinä kun uuden päivän
Alotat laululla.
4. On paljoa parempi
Tok' onni ihmisen,
Ja kuitenkin osaansa
On tyytymätön hän!
Hän saattaisi sinulta
Jos hengen ottoa,
Ja kuitenki sä kiität —
Hän moittii onnea.
5. Ah! miksipä hän aina
On niin nurehtiva,
Kun kaikki ansiotta
On saanut Luojalta!
Ja miksi toisinansa
Hän viel' isostelee,
Kun aina tyytymättä
Yhä vajaelee!
6. Ah, laula, laula, lintu
Ylistä onneas!
En huokauksillani
Seota lauluas.
Tee vastakin pesäsi
Liki pinoani
Ja tyytymähän opeta
Mua myös osahani.