_Satunäytelmä kolmessa näytöksessä_.
Henkilöt: Guido, Kypron kuningas.
Sibylla, hänen toinen puolisonsa.
Prinsessa Florinna, kuninkaan tytär ensimmäisestä naimisesta.
Prinsessa Forella, kuningattaren tytär.
Prinssi Amundus, Syrian kuningas.
Prinssi Cyprinus, hänen ystävänsä.
Holofernes, kuninkaan kuuluttaja.
Mangipani, kuningattaren hovimestari.
Sysis, noita-nainen.
Deoletus, noita-mies.
Roosa ja Liila, kammarineitsyeitä.
Sitä paitsi sotilaita, hoviväkeä ja muuta kansaa, kissoja, pöllöjä ja
tonttuja. Tapahtuu Kypron saarella noin 650 vuotta sitte.
Ensimmäinen näytös.
_Vierashuone kuningas Guidon linnassa. Roosa ja Liila ompelevat
morsiusleninkiä_.
*Roosa*.
Yh, nyt neulan' katkasin!
Teräksest' ol' Englannin.
*Liila*.
Jätä kiire kohtuuton!
Työläs neulominen on
Leninkiä Forellalle...
*Roosa*.
Jos se oisi Florinnalle,
Niin työ tuntuis suotuisalle.
*Liila*.
Vain näin sievää pukua,
Florinnalle? Eihän vainen.
Vaikk' on hame hitulainen,
Ei tok' uutta hankita.
*Roosa*.
Sitä vastoin Forella
Kaikin puolin komea,
Vaikk' on epäkelpo häntys!
*Liila*.
Tyhmä, veltto, tyly, läntys,
Vaikka pesee yhtenään
Maidossa hän käsiään.
*Roosa*.
Florinnap' on ennättäivä
Kylpemähän lähteellen,
Siks on puhdas hän kuin päivä,
Kaunis kuin tähtönen.
*Liila*.
Puoleen päivään makaapi
Forella, ja sitte huutaa
Äitiään hän täyttä suuta,
Haukottelee, torkkuupi.
Torttuja ja sokuria
Sitte syödä ahmastaa,
Kirkuu hillomuuramia,
Kunnes etehensä saa!
Sitte vitkaan pukeutuu,
Sitt' taas jälleen uinahtuu.
*Roosa*.
Florinnapa armahainen,
Ihana kuin mansikkainen,
Aamuin nousee ani varhain,
Kukkiansa hoitaa parhain,
Koko päivän tekee työtä,
Sitte vihdoin viimeinen
Avunteko ennen yötä
Iltasilla köyhillen.
Hän on kovin herttainen.
*Liila*.
Kuningatar Florinnaa
Toruu aivan yhtenään
Vaan ei pahaa pakinaa
Forellalle ensinkään.
*Roosa*.
Kuningatar leski oli
Kuninkaan kun rouvaks tuli,
Onhan näet Forella
Hänen oma lapsensa.
Florinnalle riiteleepi,
Forellaa hän hyväileepi,
Kuninkaall' ei ollenkaan
Sanomista sanaakaan.
*Liila*.
Tämähän on kumma vallan!
*Roosa*.
Hän kun tohvelin on alla.
Nyt on uljaan prinssin kanssa
Tapahtunut kihlaus,
Forellan luo matkallansa
On jo prinssi Amundus.
*Liila*.
Onko prinssi mieltä vailla?
*Roosa*.
Sehän sopi kelpo lailla,
Forellaa hän nähnyt ei,
Siks kun kihlat hälle vei.
_(Tirkistää ikkunasta.)_
Liila, mikä touhu tiellä!
Ratsastaja lentää siellä,
Kansanjoukko hurraten
Kokoutuupi portillen,
Kuningas on loistossansa,
Holofernes sivullansa,
Hän tuo viinilasku myös.
*Liila*.
Roosa, katso, jätä työs!
Se on varmaan prinssi. Taivas,
Kuin hän hyvin ratsullaan
Kansanjoukkoon tiensä raivas!
Kuningatar vierastaan
Tervehtää jo parhaillaan.
_(Holofernes tulee sisään, lihava, punakka ja vähän päissään.)_
*Holofernes*. Pois tieltä, sanon minä, pois tieltä, tytöt, hänen
majesteettinsa meidän kaikkein armollisimman kuninkaan kaikkein
armollisin kuuluttaja tulee panemaan järjestykseen kaikkein
armollisimpia kuninkaallisia huoneita suurvaltiaalle prinssi
Amundukselle, hänen armollisen armonsa röökynä Forellan kaikkein
alammaisimmalle yljälle! Puh, minä olen juossut kuin orava, minä olen
lentänyt kuin nahkasiipi, seremonianmestarilta hovimestarille,
hovimestarilta kellarimestarille ja kellarimestarilta juomanlaskijalle
hankkimassa olutta ja viiniä kuninkaalliseen hoviin, että olisi millä
juoda hänen kaikkein armollisimman armonsa prinssi Amunduksen onnen
malja.
*Roosa*. Niinpä näyttää kuuluttaja varmuuden vuoksi tutkineen viinejä.
*Holofernes*. Tietysti, se on minun alammaisin velvollisuuteni. Nyt
täällä tulee pidot, tytöt, suuret pidot hovissa, tietäkäätte, ja hänen
armonsa prinssi Amundus on alkava tanssin hänen armonsa röökynä Forellan
kanssa.
*Liila*. Mutta hän ei viitsi sitä, ell'ei prinssi kanna häntä. Siihen on
hän kovin laiska.
*Holofernes*. Hillitse kielesi ja puhu arvokkaasti meidän armollisesta
röökynästä. Minä voin ilmaista erään salaisen asian. Osaatko olla vaiti,
pikku hempukka, mitä?
*Liila*. Kuin muuri, _(hiljaa)_ kuin joku seisoo muurin takana ja
kuuntelee.
*Holofernes*. Niinpä saatan sanoa, sokurimuruseni, että kuningatar
kuiskasi korvaani tänään: Holofernes, sinä olet kelpo mies ja suuri
sota-urho. _(Tytöt nauravat.)_ Mitä virnailemista? Tosiaankin niin hän
sanoi, ja sentähden, sanoi hän, saat sinä Florinnan rouvaksesi, kun vaan
olet siitä puhumatta. Se ei tule koskaan kysymykseen, sanoin minä. Mitäs
virkkaa, polttiainen?
*Liila*. Minä sanon, että kuuluttajamestari on narri.
*Holofernes*. Niinkö sanot, ampiaispesä? Kyllä minä opetan...
*Roosa*. Tule, Liila, olen varma, että kuningattarella on jotakuta pahaa
mielessä Florinnaa kohtaan. Kertokaamme se hänelle. _(Menevät.)_
*Holofernes*. Malta, raapiva kissanpoika! _(Juoksee Liilan perästä.)_
_(Kuningas Guido, kuningatar Sibylla, prinsessa Forella, Mangipani ja
hoviväkeä saapuu.)_
*Kuningatar* _(antaa käskyjänsä)._
Kunniaksi prinssillen
Pannaan vahti ovellen.
Pannaan vahti, vaiko miten
Teidän majesteettinne?
*Kuningas*.
Miten vaan te käskette.
*Kuningatar*.
Ja tuo sali parahiten
Kukkasilla verhotaan,
Pidot illaks laitetaan.
Neljä istuint' upeata
Valmistetaan loistavata:
Minulle ja kuninkaalle,
Prinssille ja Forellalle...
*Kuningas* _(hiljaa)._
Kultan', eikös Florinna
Saiskaan olla seurassa?
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Niinkö sopis sinusta? _(Kovasti.)_
Neljä istuint' tehkäätte,
Kuninkaan on käsky se.
Florinna, hän pikku tipu,
Ei voi tulla, pääss' on kipu...
*Florinna* _(tulee nöyrästi)._
Mit' on mulla tehtävätä?
*Kuningatar* _(vihaisena)_
Ovellako väikyt tätä
Kuulemassa? Katsos vaan,
Ethän sairaaks joudakaan,
Kun on prinssi vierahana.
Mene, makaa nukkuvana!
*Florinna*.
Armonne, oon terve aivan.
*Kuningatar*.
Viekastelet! Salaat vaivan.
Tahdot pettää.
*Kuningas*.
Eipä vaan!
Minä luotan Florinnaan.
Älä sure, lapsi kulta,
Suvaitsetko, niin saat multa
Namusia, näetsen
_(antaa hänelle namusia)_
Kaikki taskus täytehen?
*Florinna*.
Tottelen ja käskyn mukaan
Menen oitis kammariin.
*Kuningas* _(hiljaa kuningattarelle)._
Salli hänen tulla niin...
*Kuningatar*.
Sin' et ole myötäsukaan
Tiedänhän sen ennestään.
_(Florinnalle.)_
Pitoihin saat toki tulla,
Jos on kunnon puku sulla,
Muutoin älä mielikään.
_(Hiljaa Mangipanille.)_
Onko vaatteet hältä viety?
Annoinhan mä käskyn sen.
*Mangipani*.
Kaikk' on tehty, se on tietty.
*Kuningatar* _(hiljaa)._
Siitä suurest' iloitsen.
*Forella* _(Florinnalle)._
Miltä pidoissa se näyttää,
Jok' ei itseään voi käyttää?
Mamma sanoi, että vaan
Koreilla mä yksin saan.
*Kuningatar* _(hiljaa Forellalle)._
Pysy vait! _(kovasti)_ Nyt silkki maksaa
Paljon. Kuningas ei jaksa
Korskeutta kannattaa.
Florinna siis olla saa
Tyytyväinen hameesensa
Sekä vanhaan pukimeensa.
*Florinna*.
Siihen tyydyn, tietty se,
Mitä määrää armonne.
*Kuningatar* _(Florinnalle)._
Nyt on aikas lähteä!
*Kuningas*.
Vartoomme jo prinssiä.
*Kuningatar*.
Majesteetti, edeltä
Valtasaliin menkää vastaan.
_(Kuningas, Mangipani ja hoviväki menevät.)_
*Kuningatar* _(Forellalle)._
Oot kuin pölkky oikeastaan.
Oot kuin tipahtanut kuusta.
Tuhmuutta vaan tulvaa suusta.
*Forella*.
Mamma aina sanoo mua
Viisaaks, sangen sukkelaks,
Osavaks ja taitavaks.
Minuun saattaa ihastua,
Sanoo mamma, kaikk' yks kaks.
Paremp' olen Florinnata,
Sievempi ja somempi,
Kaikin puolin kauniimpi;
Puhe mull' on sujuvata.
Puku muodin mukaan yllä;
_(itkee)_
Niin on mamma sanonut,
Olen mieleen painanut,
Ja ne todeks uskon kyllä.
*Kuningatar*.
Usko mitä tahdot, töllö,
Mut siit' älä hiiskukaan
Ollos vaiti!
*Forella*.
Niinpä vaan
Tahdon ollakin kuin pöllö,
Nyt mä prinssin uhalla.
*Kuningatar*.
Se ois kaunis!
*Forella*.
Luultavasti
Prinssi naurais makeasti.
*Kuningatar*.