Nimet oli kirjoitettu eri käsialoilla. Selvästi oli kukin kirjoittanut
nimensä kuvan taakse.
Mary-'Gusta tarkasteli valokuvaa vielä kerran. Sitten hän otti sen
mukaansa ja meni keittiöön. Isaiah istui hellin vieressä olevassa
tuolissa ja luki sanomalehteä.
»Herra Chase», sanoi Mary-'Gusta, »kuka on Edgar S. Farmer?»
Jos Chasen tuoli olisi ollut tuo milloinkaan unhottumaton huonekalu,
jonka pohjaan soittolaatikko oli sijoitettu, ja jos tuo soittolaatikko
olisi äkkiä ruvennut soimaan, ei Isaiah olisi voinut nousta seisoalleen
sen nopeammasti. Hän kirjaimellisesti hyppäsi jaloilleen ja lehti lensi
lattialle hänen kynsistään. Hän pyörähti kysyjään päin.
»Mitä?» hän huudahti. »Mitä sanoitkaan?»
Hän oli kalpea, todellakin kalpea. Mary-'Gusta pelästyi.
»Kysyin vain —» hän änkytti. »Kysyin vain, kuka — mikä teitä vaivaa,
herra Chase?»
Isaiah heilautti kättään. »Mitä sinä kysyit?» hän tiukkasi.
»Kysyin, kuka Edgar S. Farmer on, en muuta. En tarkoittanut mitään,
sillä en tiennyt —»
»Ole vaiti, Herran nimessä! Mitä tiedät Edgar S. Farmerista? Kuka on
kertonut sinulle hänestä?»
Tyttö pelästyi yhä enemmän, sillä Isaiahin seuraava teko ei
rauhoittanut häntä ollenkaan. Hän meni nimittäin ovelle, katsoi kadulle
ja sulki sitten sekä lukitsi oven, ennen kuin Mary-'Gusta ennätti
vastata sanaakaan.
»No nyt», sanoi hän tullen aivan Mary-'Gustan viereen ja katsoen häntä
suoraan silmiin, »kuka on kertonut sinulle Ed Farmerista?»
»Ei kukaan, vannon sen.»
»No jonkun kai on täytynyt kertoa sinulle hänestä, sillä miten sinä
muutenkaan tietäisit?»
Mary-'Gusta ojensi hänelle epäröiden valokuvan. »Hänen nimensä on
kirjoitettu tähän», hän sanoi.
Isaiah sieppasi sen hänen kädestään. Hän katsoi ensin kuvaan ja sitten
tyttöön.
»Hm», hän sanoi epäilevästi. »Näen sen. Kuka antoi tämän sinulle?»
»Ei kukaan. Löysin sen muutamasta ullakolla olevasta vanhasta arkusta.»
»Hm! Löysitkö todellakin? Tulimmainen sentään! Oletko näyttänyt sitä
muille kuin minulle?»
»En, vannon sen. Löysin sen juuri äsken.»
»No, olipa kumminkin onni! Oliko se jossakin arkussa? Kenen arkussa?»
»Jossakin Shad-enon luullakseni.»
»Hm! Se voi kylläkin olla mahdollista.
Mutta mikä pani sinut tekemään tuon äskeisen kysymyksen?»
»Tunnen nuo toiset. Tunnen isäpuoleni, Zoeth- ja Shad-enon, mutta en
tunne tuota Farmeria. Siinä on: 'Hall ja Kumppanin omistajat', ja
sitten kaikkien nimet. Senvuoksi ajattelin, että ehkä herra Farmer on —»
»Älä välitä ollenkaan, kuka hän on. Hän oli suuri roisto, jonka
nimeä ei saa mainita tässä talossa. En voi kertoa sinulle muuta etkä
saa kyselläkään enempää. Jos Zoeth- tahi Shad-enosi kuulisi sinun
kyselevän hänestä, eivät he, luullakseni, tietäisi, mitä he silloin
tekisivätkään. Aion repiä tämän valokuvan kappaleiksi.»
Hän oli jo repäisemäisillään kuvan rikki, kun tyttö tarttui hänen
käteensä.
»Ei, ette saa!» hän huudahti. »Voi älkää, sillä eihän se ole minun,
vaan Shad-enon. Ette saa repiä sitä. Antakaa se minulle.»