XXVII.

Kymmenen vuorokauden päästä hän erään raikkaan ja pilvisen helmikuun

päivän iltapuolella erosi pienokaisistansa Blankenesessa ja matkusti

Sannan kanssa Hampuriin. Heitä odottivat Dammthorin asemalla Hassen

lähettämät vaunut, ja Klaus Baas ajoi sitten Sannan kanssa

Wexstrasselle, sanomaan jäähyväisiä äidilleen. Antje Baas asui vielä

entisessä paikassa, mutta oli nyt toisen poikansa, Rikun,

vuokralaisena, jolla oli talossa lukkosepän paja.

Antje Baas, joka oli jo vanha ja raihnas ja sairasti rinnanahdistusta,

istui paraikaa silmälasit nenällä suuren, vanhan ompelupöytänsä

ääressä, laskien pöytälaatikosta, joka muuten pysyi tarkoin lukittuna,

miniällensä vuokrarahoja. "Odotahan vähän", hän sanoi Klaus Baasille.

Klaus Baas odotti, kunnes Sanna ja käly poistuivat huoneesta, ja sanoi

sitten: "No niin, äiti, nyt minun täytyy matkustaa."

Antje Baas otti lasit nenältään ja sanoi itseään ja poikaansa

rohkaistakseen tai tunteen purkausta välttääkseen, pilkallisesti

hymyillen: "Tuolla yläkerrassa asuu joku vanha, hupsahtava rouva, hän

kävi eilen lastensa luona Wedelissä ja kertoi, että sinne muka kuului

selvästi sodan ryske Kiinasta! Ampuivat Cuxhavenissa, ja hän luuli,

että se kuului Aasiasta!"

Klaus Baas sanoi: "Toivon pääseväni vuoden päästä takaisin, äiti. Mutta

saattaahan käydä, että viivyn kauemmin!"

Antje Baas oikoi laihalla ja vapisevalla kädellään hameensa ryppyjä, ja

katseli avuttomasti ympärilleen ja sanoi: "Niin... niinhän se..."

"Voinko auttaa sinua millään tavoin, äiti?"

Antje Baas pudisti päätänsä: "Minulla on hyvä kaikin puolin, Klaus, se

vaan, etten enää tahdo oikein tareta. En tiedä, mikä siinä lie. Ehkä on

vika peitossakin. Vanhahan se jo on ja täytteet ovat menneet yhteen

kasaan. Kun nukkuu selälleen ja kohottaa vähän polviansa... tehän ennen

aina leikitte 'koirankoppisilla'... niin täytteet menevät laidoille ja

alkaa paleltaa polvia."

Klaus Baas sanoi ankarasti: "Miksi sinä et ole sanonut sitä ennen?

Sanna hommaa sinulle heti huomenna uuden peiton."

Antje Baas kohotti kauhistuneena kättään: "Eihän toki, mitäs sinä nyt,

poika! Mitäs Rikun vaimo sitten sanoo, jos kuulee minun sellaista

kertoneen!"

"Minä olen kuin olisin itse vaan huomannut, että peitto on vanha",

vastasi Klaus Baas. "Huomenna tulee uusi peitto. Ja varo sitten

itseäsi, ellet ota sitä vastaan, äiti! No, entä sitten, äiti?"

Antje Baas vastasi äskeiseen tapaansa: "Ei mitään, poikaseni! Niin

kauan kuin olen vielä voimissa ja tulen itse toimeen, niin ei mitään

hätää. Viimeistä vuodettani en vaan voi ajatella. Rikun vaimo ei ole

suinkaan paha, mutta eihän se sellaisesta." Ja Antje Baas pudisti

valkeaa päätänsä. "Enhän minä kuolemaa pelkää, en ollenkaan. Minä olen

ollut teille kovanlainen; mutta se oli tarpeellistakin. Teillä oli

kaikilla nenä liian kekassa, isälläsi ja teillä kaikilla, ja sinulla

pahimmin. Ja onpa Hän, onpa Jumala minutkin aikoinani saanut mureaksi!

Ei... kaikkihan on hyvin; minä en kuolemaa pelkää! Mutta viimeistä

vuodettani en jaksa ajatella... No niin, onpahan sitä päästy yli ojain

ja allikoiden. Eiköhän tuota haudan tuollekin puolle."

Klaus Baas katseli murheissaan ja neuvotonna vanhan äitinsä kasvoja.

Hän oli tehnyt niin ankarasti työtä ja pitänyt huolta muista; ja nyt

hän kaipasi viimeistä vaatimatonta huomiota ja siisteyttä toisten

puolelta. Ja nyt täytyi pojan matkustaa pois eikä voinut häntä auttaa!

"Minä puhun siitä kohta naisväelle", sanoi Klaus Baas. "Totta nyt kaksi

nuorta naista kykenee pitämään huolta vanhuksesta."

Antje Baas siveli laihalla, kankealla kädellään pöytää ja hänen

huulillaan väreili vielä heikosti entinen pilkallinen hymy. "No, tulepa

terveenä takaisin pesääsi", hän sanoi, "ja vie terveisiä Hannalle ja

hänen miehelleen!"

Ja hän nousi ylös ja meni piirongin luo ja sanoi kahden vaiheella:

"Aioin antaa sinulle vielä vähän... olen sitä ennen niin

säilyttänyt..." Ja otti laatikosta kämmenen levyisen höylälastu-rasian,

jossa oli vanhuuden väri, ja katseli sitä vapisevassa kädessään. "Otin

silloin vähän Loten ja isän hiuksia." Hän purskahti itkuun. "En

tahtoisi, että ne joutuisivat vieraiden käsiin. Jos ottaisit ne ja

pitäisit säilössä... sinähän silloin koit kaikki minun kanssani."

Klaus Baas hyväili äitiä ja hänen huulensa alkoivat vavista. Hän

suuteli vanhusta ja meni.

He ajoivat nyt takaisin Dammthorin asemalle ja ottivat sieltä tavarat

ja lähtivät laivarantaan. Sanna istui kalpeana vieressä eikä puhunut

mitään ja piteli koko ajan miehen kättä käsissään.

Lombards-sillalla katseli Klaus Baas vielä pitkään kahden puolen. Vesi

oli syvän sinistä ja sen kalvoa särki raikas vihuri; rantain

rakennusten seiniin loi ilma ja vesi harmaan ja tuoreen heijasteen.

Kaikessa oli vankka, kelpoisa leima, pohjolan ankara, terve

loistottomuus! Ja Klaus Baas vieroitti ajatuksensa vanhasta,

yksinäisestä äidistä, jonka luota hänen täytyi lähteä, ja sanoi:

"Luulenpa, että kun tulen takaisin, niin koetan jollakin tavoin toimia

kaupungin hyväksi. Otan jonkin kunnallisen viran tai teen muuten hyötyä

yhteiskunnalle. Kaikkein ihaninta olisi huolehtia lasten hyvästä,

Sanna. Niiden pitäisi saada hyviä leikkikenttiä. Minäkin olin lapsena

aivan haltioitunut leikistä ja tiedän sen suuren merkityksen. Leikki on

lapsille elämä ja kaikki kaikessa!"

Glockengiesserwallilla pääaseman edustalla, jossa on raitioteitten

yhtymäkohta, kuhisi väkeä ja vieri vaunuja ja syntyi kova tungos. Klaus

Baas katseli vilinää ja hurinaa ja sanoi: "Kun kolmekymmentä vuotta

sitten kävelin tällä samalla paikalla isäni kanssa, keltainen,

vanha klassikkolaitos kainalossa, niin ihmettelin, kuinka paljon

täällä oli väkeä ja miten ne kaikki saivat leipänsä tässä kivi- ja

rauta-ahdoksessa. Nyt niitä on kahta vertaa enemmän kuin silloin.

Sen jälestä olen saanut yritellä taloudellisessa elämässä ja tiedän,

mistä ne leipänsä saavat, ja olenpa osaltani vaikuttanut myötä

heidän leivän saantiinsa. Minusta on tullut nimeni mies: Baas,

isäntä ja leivänantaja. Sukuni kantaisä toimitti muille leipää

vehnävainioillansa. Minä kauppakonttorissa. Mutta kun näen nyt tuon

väentungoksen, niin ihmettelen yhäkin aivan kuin kolmekymmentä vuotta

sitten! Siihen on kai se syynä, että olen pohjaltani maan poika, olen

varttunut vehnäpeltojen pientarella, jotka antoivat leipää ja

puurojauhoa. Katsopas! Kuinka mahdottomasti ihmisiä!"

Vaunut kiersivät nyt hitaasti tungoksen läpi ja kääntyivät sitten

ripeää vauhtia satamaan päin. Ja pian tultiin pitkille rantakaduille.

Siellä pysäytettiin, ja Klaus Baas ja Sanna menivät katoksen alle,

jonka edessä lastattiin ja lossattiin paria kolmea höyrylaivaa. Suurten

säkkipinojen ja puutaapelien ja nahka- ja metalli-pinkkain ja

laatikoiden ja arkkujen lomitse astelivat he nyt työn vilinässä.

Rattaat kulkivat kolisten raudoitettuja lankkuja pitkin, vintturien

hampaat jyrisivät, kettinkivyyhdet löivät kilisten luukkuihin; vedestä

kuului pauhinaa ja lätinää ja höyryn puhinaa ja vinkunaa. Tauluihin oli

merkitty laivojen seisauspaikat aina Cherbourgista[96] Hongkongiin.

Tuntui kuin tämä paikka olisi ollut koko maailman vyyhden pää. Klaus

Baas oli poikasena nähnyt joka päivä tätä huiskinaa. Aikuisena hän oli

siitä ylpeillyt ja kopeillut. Nyt se koski kylmästi hänen sydänalaansa

ja hän puristi lujemmasti Sannan käsivartta.

He nousivat porrasta myöten laivaan ja menivät sitten kannelta alas ja

tulivat Klaus Baasin hyttiin. Se oli hyvä. Ja sitten kummallekin haikea

ajatus: Nyt tulee eron hetki!

Sanna sanoi hiljaisin kasvoin: "Minä olen huolissani siitä nuorimmasta

pojasta, miten sille käy, Klaus. Sillä hänessä on sellaista ventoa ja

elämänarkaa, niinkuin eno Eberhardissa ja Arthurissa. Jollei häneen

tule voimakkaampaa, et sinä hänestä kotiin palatessasi pidä."

Mutta Klaus Baas pudisti päätänsä. "Ajattelen, Sanna, että lapset ovat

mitä ovat. Toisista saattaa tulla sellaisia kuin äitini: itselleen ja

muille vaivaksi kovuutensa kautta, -- toisista sellaisia kuin

Eberhard-eno: vailla tahdonvoimaa ja toimeliaisuutta. Luonto jakelee

ihmislapsille sokeasti niitä antimia, joita edelliset sukupolvet ovat

säilyttäneet, käytettäviä tai kelvottomia, hyviä tai pahoja. Murtaa ei

siten-syntynyttä luonnetta voi; ei myös käännyttää. Moittia ja

halveksia ei sitä myös sovi. Ei voi tehdä muuta kuin jalostaa sitä.

Heikkoa voit vähän vahvistaa, uhkapäistä pehmittää, pahaa taivutella

hyvään. Ylpeää ja narria jossakin määrin nöyryyttää. Se on minun

kokemukseni, Sanna. Kasvata lapsiamme niinkuin äitinne teitä kasvatti:

lujasti ja samalla lempeästi; sinähän olet nyt hänen asemassaan,

puolisotta, vaimo kulta."

Sanna nyyhkytteli.

"Missä kirjat ovat?" kysyi Klaus Baas.

Sanna näytti hänelle tuomaansa uutta pientä valikoimaa kaikkien aikain

jalointa kirjallisuutta. "Ennen nuorempana", sanoi Klaus Baas, "luin jo

niitä ja sain niistä jonkun verran hyvääkin, vaikka olin vielä liian

nuori niitä käsittääkseni. Sitten en ole pilkistänyt niihin

kahteenkymmeneen vuoteen, olenpa suorastaan niitä halveksinutkin. Nyt

otan ne mukaan taas, ja tiedän, että ne tulee luetuiksi."

Ja pilkallisesti hymyillen hän lisäsi: "Tuntuupa siltä, Sanna, että

tämä herra saa lukea ja käydä laiskankoulua kaiken ikänsä."

"Kuin olet hyvä", sanoi Sanna ja kietoi kätensä hänen kaulaansa. "Niin

hirveän hyvä. Miten minä voin elää ilman sinua!"

Klaus Baas silitteli ja hyväili yhä häntä, ja suuteli ja sanoi:

"Kuule... nyt soitetaan! Nyt sinun täytyy mennä! Muuten tulet kanssani

Kiinaan! Kuinka mielelläni veisin sinut mukaan! Sinä, rakas toveri! No

niin... päästä minua nyt... Oi kuinka sinä olet rakas! Ei auta nyt,

Sanna."

He tulivat hytistä ja nousivat kannelle, ja Klaus Baas saattoi hänet

laiturille ja palasi sitten yksin laivaan. Siellä hän näki erään tutun

lakimiehen, vanhanlaisen herran, jonka hän tiesi matkustavan

New-Yorkiin. Klaus Baas meni hänen luokseen ja vaihtoi hänen kanssaan

hajamielisesti pari sanaa. Ja katseli sitten alas Sannaa. Hän seisoi

mahonkipölkkypinon vieressä, kalpeana ja jäykkänä kuin kynttilä, aivan

kuin ennen, silloin kun Klaus Baas oli tahtonut häntä suudella ja hän

sanoi: "I will not."

Portaat vedettiin ylös. Perämies puhalsi komentosillalla pilliinsä.

Kumeasti möyryten erosi valtava höyrylaiva laiturista, iloinen marssi

kajahti soittajain torvista -- ja se ahdisti yhä enemmän raskasta

sydäntä. Klaus Baas katseli yhä Sannaa, kalpeana, kulmat rypyssä. Nyt

käänsi laiva vasemman puolensa virtaan, ja Klaus Baas ei nähnyt

vaimoaan enää.

Hiljalleen kulettiin satamassa savuavain hinaajien ja höyrypursien ja

kuutti- ja veneparvien lomitse. Toinen mahtava höyrylaiva kohosi

ylävirtaan heitä kohti ja hipui aivan vieritse: kahden soittokunnan

sävelet sekautuivat pahaäänisesti yhteen. Telakkain väkivasarat ja

alasimet helskyivät kirkkaasti, joen vastaisella rannalla kuumottivat

jäykkinä ja hiljaisina kaupungin talot, ylinnä kirkkojen tornit.

* * * * *

Kun Klaus Baas seuraavana aamuna tuli kannelle, niin porotti luodetuuli

jo kovemmin ja kylmemmin, ja tuulen puolelta hyökkäsi silloin tällöin

vinosti laivaa vasten aalto, särkyen siinä niin että vaahto vilahti yli

kaiteen. Klaus Baas meni nyt tuulen suojaan ja asettui seisomaan

salongin seinämälle ja tähysteli taakse jäävää maata. Mutta ei näkynyt

enää muuta kuin etäältä ohut viiru keltaista santaa ja sen nokassa

majakka. Varmaankin Norderneyn majakka.

Se oli oikeaa Pohjanmeren ilmaa. Harmaat pilvet, toiset mustanpuhuvia,

toiset vaaleampia, peittivät taivaslaen, toistensa selässä kiipeillen.

Mustan harmaana lainehti meri alla. Kolmesta neljästä paikkaa, sieltä

ja täältä, mistä kuulsi oudosti pilvien raoista, välkähteli ilman

rannalla kuin teräsvasamat.

Viiteselitykset:

[1] Cuxhaven l. Kuxhaven: pieni kaupunki Pohjanmeren rannikolla, Elben

suun vasemmalla rannalla; sillä on uusi suuri merisatama. Suomentajan

huomautus.

[2] Baas: alasaksalainen sana, merkitsee työnantajaa, päällikköä,

esimiestä, isäntää, mestaria. -- Merimieskielessä esim. Zimmerbaas:

laivan rakennusmestari, "timperi." Suom. muist.

[3] Tanskan-Saksan sota: v. 1864. Suom.

[4] Marschland l. Marsch = marskimaa: rämeinen ja nevainen suoseutu

Luoteis-Saksassa, Pohjanmeren rantamilla. Suom.

[5] Sylt: suurin n.s. pohjois-friisiläisistä saarista, Luoteis-Saksan

rannikolla Pohjanmeressä, 12-22 km Schlesvigin mannermaasta; saari on

hietasärkkiä, nummea ja marskimaata; siellä myös suuri samanniminen

kylpylaitos, josta vasta tulee puhe. Suom.

[6] Elben rannoilla ja Pohjanmeren rantamilla on osaksi luonnonlaatimia

ja osaksi ihmiskäden täydentämiä ja rakentamia korkeita, leveitä,

ruohopeitteisiä rantapatoja, jotka suojaavat asuttua marskiseutua meren

tulvilta ja nousuvedeltä; maa on osaltaan meren pintaa alempanakin kuin

Hollannissa. Rantapatojen laet ovat lammaslaitumina. Suom.

[7] Kinsti: n. 30 cm korkea herneensukuinen kasvi, jolla on tuuman

pituiset okaat, haiveniset lehdet, keltaiset kukat. Suom.

[8] Klosterthorin asema: Hampurin eteläosassa, kaupunkiradan

alkupäässä; tämä rata kiertää Hampurin läpi ja keskustan ympäri

Altonaan ja sillä on useita pysäyspaikkoja. Suom.

[9] Saksalainen hopearaha; 1 groschen = n. 12 penniä. Suom.

[10] Alster: Elben oikeanpuoleinen, koillisesta tuleva sivujoki.

Alsterit: kaksi järveä tai lammikkoa, joiksi Alster-joki levenee

kaupungin kohdalla, sitten laskien kapeain kanaalien, "fleetien" kautta

Elbeen; Grosser tai Aussen-AIster ensimäinen niistä, valtavan suuri, n.

3 km pitkä, hienojen huvilain, puutarhain ja ruohokenttäin ympäröimä

joen suvanto; sitten neliskulmainen Binnen-Alster, lammikko, jonka

edellisestä eroittaa pato ja komea Lombards-silta. Alsterdamm:

Binnen-AIsterin eteläinen rantakatu. Jungfernstieg: leveä, hieno,

läntinen rantakatu Binnen-AIsterin varrella.

[11] Rathausmarkt: tori kaupungin pääosan keskustassa, kanaalien

varrella, joita myöten Alster laskee Elbeen. Samalla torilla uuden

raatihuoneen vieressä myös muhkea pörssirakennus. Suom.

[12] Grossneumarkt: suuri tori kaupungin keskustassa, kanavien

yläpuolella. -- Alte Steinweg: lyhyt katu, joka johtaa kanavilta ylös

Grossneumarkt-torille. -- Vasta esiintyvät lukuisat "weg"-, "gang"-, ja

"wall"-päätteiset nimet: katuja Hampurissa. Suom.

[13] St. Pauli: Hampurin läntisin kaupunginosa, yhteen kasvettuneen

suurkaupunki Altonan rajalla. Siellä on Hampurin paraat

huvittelupaikat: puistoja, suuremmoisia ravintoloita, yökahviloita,

kapakoita, sirkuksia, konserttihalleja, teattereita, "panoraamoja",

j.n.e. Suom.

[14] Eimsbüttel: Hampurin kaukainen, luoteinen etukaupunki ja

kaupunginosa. Suom.

[15] Steinwärder: kaupunginosa Elben etelärannalla, jossa on suuria

telakoita, laivaveistämöitä, pajoja, Iastilaitureita y.m. jaettuna

kortteleihin, joita eroittavat toisistaan kanavat ja Elbejoen haarat;

liikettä pohjoisrannalIe välittävät höyrypurret ja -lossit. Suom.

[16] Stewardess: laivaväen ruokinnan valvoja, ylin tarjoilijatar,

emännöitsijä. Suom.

[17] Elbstrasse: pitkä valtakatu lähellä St. Paulia. Suom.

[18] Norderney: saari itäfriisiläisellä rannikolla, pakoveden aikana

niemekkeenä; kuuluisa merikylpylaitos. Suom.

[19] Uhlenhorst: kaupunginosa Aussen-Alsterin koillisrannalla.

Fährstrasse, katu siellä. Suom.

[20] Hammer: Hampurin alueen kaakkoisosa. Suom.

[21] Havelock: viitta tai pitkä päällystakki, jossa on hartiat peittävä

kaulus. Suom.

[22] Adolfsplatz: tori Hampurin pörssin edustalla. Suom.

[23] 1 Schock = 60 kappaletta.

[24] Hohenwestedt: isonlainen kylä Schleswigissä; siellä on

maataloudellisia laitoksia ja maanviljelysopisto. Suom.

[25] Reiherstieg: Elben haara ja laituri pääuoman eteläpuolella,

Steinwärderin kaup.-osan laidassa. Suom.

[26] Väripokka: rotholz eli fernbock, erään väripuun lajeja.

[27] Pahlstek: merimiesten solmu, jolla touviin tekaistaan silmukka.

[28] No, pääset sitten mukaan. Me mennään Kanadaan. Suom.

[29] Mattentwiete: lyhyt katu Elben pohjoisrannalla suuren sataman ja

kanaalien eli fleetien luona. Suom.

[30] Köhlbrand: lähinnä läntisin monista haaroista, joita Elbe

muodostaa Hampurin kohdalla. Suom.

[31] Herrengraben: kanavakatu Hampurin keskustassa, vanhassa

kaupunginosassa. Suom.

[32] Oberland: Saalejoen yläjuoksun ympäristö. Suom.

[33] Suuri Grasbrook, pieni Grasbrook ja Kranhöft: telakoita ja satamia

Steinwärderin lähellä. Suom.

[34] Liberia: neekerivaltio Länsi-Afrikassa Pippuri-rannalla.

[35] Kuhwärder: joen etelärannalla, Köhlbrandhaaran suulla. Suom.

[36] Dovenfleet: kanavanranta-katu Hampurin keskustassa. Suom.

[37] Spielbudenplatz: suuri tori St. Paulissa. Suom.

[38] Tondern: piirikaupunki Preussin Schleswigissä. Suom.

[39] Präzeptor = kasvattaja, koulumestari, kielenopettaja. Suom.

[40] Burstah: katu keskustassa.

[41] Uusi Jungfernstieg: Binnen-Alsterin pohjoinen rantakatu. Suom.

[42] Süllberg: korkea kukkula, jossa on ravintola- ja

huvitteluhuoneistoja, Blankenesessa. -- Blankenese, josta vasta tulee

puhe: kylä Hampuri-Altonasta luoteesen, aivan Elben rannalla,

romantisen ihanalla paikalla. Näköala-paikoista juuri Süllberg

mainittavin. Suom.

[43] Ohlsdorf: kylä Hampurin alueella Elben pohjoispuolella, lähellä

Alster-jokea. Suom.

[44] Kopra: kookospähkinän ytimestä valmistettu öljy, itäintialainen

siirtomaantuote. Suom.

[45] Sydney: suuri satamakaupunki brittiläisessä Austraaliassa.

[46] Katu lähellä kanavia. Suom.

[47] Katu lähellä kanavia. Suom.

[48] Wineshop: englannink., viinikauppa. Suom.

[49] Iquique: kaupunki Tyynenmeren rannalla Chilessä. Suom.

[50] Sekstantti: tähtitieteellinen kone, jolla määrätään laivan asema

merellä. Suom.

[51] Englanninkieltä: No, vanha velikulta! Onks' sulia vipata? Suom.

[52] Englanninkieltä: Oh, ei haittaa! Suom.

[53] Taifun: syyskesällä Intian ja Kiinan vesillä raivoava hirmumyrsky.

Suom.

[54] Shipping-clerk: matkustava liikeasiamies. Suom.

[55] Skat: eräs korttipeli.

[56] Colombo: Ceylonin pääkaupunki. Suom.

[57] Khaki: hiekanruskea engl, univormu, jota käytetään

arkipalveluksessa.

[58] Käppi: eräänlainen sotilaslakki. Suom.

[59] Boy: palveluspoika. Suom.

[60] Punkah: intialainen, katossa riippuva viuhka. Suom.

[61] Shiks: eräs intialainen heimo. Suom.

[62] "Sleeplng dictionary", sanasta sanaan: "nukkuma-sanakirja."

Lukijalle selviää leikinlasku heti samasta kappaleesta. Suom.

[63] Eräänlainen engl. lakiviranomainen.

[64] Ei mitään hätää, herra Baas!

[65] Dinner-jacket: lyhyt takki. Suom.

[66] Engineers-club = insinööriklubi.

[67] Half cast: toinen vanhemmista intialainen, toinen eurooppalainen.

Suom.

[68] Rangun: Brittil. Birman pääkaupunki.

[69] Juutalaiset ovat joustavaa kansaa; joku anglosaksi sen olisi,

jukuliste, tehnyt! Suom.

[70] Hyvä kuin kulta.

[71] "Hän on reipas, kelpo veikko": hyvin populääri laulu Englannissa;

tavallisesti lauletaan se puhujalle kokouksissa suosion osoitukseksi.

Suom.

[72] Klang: kaupunki Siamissa. Suom.

[73] Minä olen liikemies kuin tekin. Suom.

[74] Englannin siirtomaat Aasiassa: Straits Settlements.

[75] Ainaiseksi. Suom.

[76] Pendjahtal: Eräs Hampurin hautausmaa. Suom.

[77] Schleswig: Preussin Schleswigin pääkaupunki. Suom.

[78] Schoppen: n. 1/2 l. vetävä lasi, olutseideli. Suom.

[79] Priel: kahden hietasärkän välitse johtava rännimäinen väylä, jonka

huomaa ainoastaan laskuveden aikana. Suom.

[80] Potter: hollantilainen eläinmaalari, s. 1625. Suom.

[81] Apenrade: pieni kaupunki Schleswigissä, erään Itämeren lahden

rannalla. Suom.

[82] Auckland: satamakaupunki brittil. Uudessa Seelannissa,

Australiasta kaakkoon.

[83] Pilanimi: meripoika, laivaveikko. Suom.

[84] Harvestehude: hieno kaupunginosa lähellä Alster-lammikoita. Suom.

[85] Curry: intialainen kastike, höystetty pippurilla, inkiväärillä

y.m. ryydeillä; tahi liha- tai kasvisruoka curry-kastikkeen kera. Suom.

[86] Majuri von Tellheim: päähenkilö Lessingin huvinäytelmässä "Minna

von Barnhelm." Suom.

[87] Lancier: vanha, menuetin tapainen katrilli, jota hienoston

piireissä vieläkin tanssitaan. Suom.

[88] Diele: asuinhuoneeksi sisustettu eteinen. Suom.

[89] Eräs katrilli. Suom.

[90] Siinä kaikki. Suom.

[91] Se on sivuseikka. Suom.

[92] Räätälin tekemä, tilauksella valmistettu. Suom.

[93] Enkä! Suom.

[94] St. Moritz: kylpylaitos Sveitsissä Tyrolin rajalla. Suom.

[95] Pidgin-english: paikallisengelska. Suom.

[96] Cherbourg: kauppa- ja sotasatama Ranskassa, Englannin kanaalin

rannalla. Suom.