TUURA: Etkö kuule? Kolkutetaan.
LALLI: Kuka se voi olla?
TUURA: Se on _hän_.
LALLI: Kuka?
TUURA: Ristin Kiesus.--(Uusi kolkutus.) Miksi et avaa?
LALLI (vavahtavalla äänellä): Ovi--on--auki.
TUURA: Siispä sano se hänelle!--(Uusi kolkutus.) Hän _tahtoo_ tupaan.
KERTTU (tulee): Outo mies on täällä eteisessä. Tahtoo tavata isäntää.
LALLI: Kuka hän on?
KERTTU: Mikä lienee mieronkierto.
LALLI: Mitä hän tahtoo minusta?
KERTTU: Sanoo olevansa vaivainen syntinen ihminen ja lähestyvänsä sinua
almua anelevaisena.
LALLI: Häh? (Naurahtaa.) Kerjäläinen!--Käske toiseen tupaan.
KERTTU menee.
LALLI: Taisin hiukan hämmästyä äsken.
TUURA: Kah, hämmästyyhän sitä ihminen vähemmästäkin.--(Vaitiolo.) Niin,
taitaa olla tästä aika kotimatkaa ajatella.
LALLI: Sitä ennen tahtonet kuitenkin asiasi toimittaa? (Viittaa vieraan
istumaan. Istuu itse pöydän päähän. _Tuura_ rahille pöydän toiselle
puolen. Vaitiolo.)
TUURA: Se olisi asia sellainen, että kun sinä et totellut sitä
arpakapulaa...
LALLI (kiivaasti): Minä en ollut sitä lähettänyt.
TUURA: Et. Mutta näetkös, se oli nyt sittenkin yhteinen asia...
LALLI: Häh? Enkö minä ole oma mieheni? Enkö istu oman orren alla?
TUURA: Istut, istut.--Mutta kyllähän se kylän ja kihlakunnan käräjissä
niin päätettiin.
LALLI: Käräjöikööt!
TUURA: Tietysti, tietysti.--Mutta täytyyhän sinun sentään myöntää,
että...
LALLI: Minä annan rauhan muille, kun vaan muut minulle antavat.
Ymmärrätkö?
TUURA: Ka, ka, tietysti. Kuinka en ymmärtäisi?--Mutta kun koko heimo,
näetkös...
LALLI (jonka sappi jo alkaa kuohua): En ole tarvinnut minä vielä heimon
apua! Siksi en myöskään heimon käskystä ota murha-asetta.
TUURA: Etpä et. Mutta...
LALLI: Miksi minun ei anneta olla rauhassa? (Vavahtavalla äänellä.)
Minä _en_ tee pahaa kenellekään.