Tule kanssani suurelle Mississippi-joelle. Se on maailman pisin joki.
Viiva, jolla se voitaisiin mitata, ulottuisi maapallon keskustaan -- se
on toisin sanoen pitkä. Tule kanssani tälle majesteettiselle virralle.
En vaadi sinua matkustamaan sen lähteille asti, ainoastaan Point
Coupéen, joka sijaitsee noin neljäsataaviisikymmentä kilometriä sen
suulta. Siellä pysähdymme hetkiseksi, sillä meillä on pitkä vaellus
edessämme. Matkamme johtaa kaukaiseen länteen -- Texasin laajojen
ruohoaavikkojen yli -- ja Point Coupée on lähtökohtamme.
Point Coupéessa on kylä -- viehättävä, vanha, ranskalaiselta näyttävä,
puusta rakennettu kylä. Se onkin todella ranskalainen kylä, sillä se
oli ranskalaisten ensimmäisiä uudisasutuksia, olivathan he
espanjalaisten ohella Länsi-Amerikan ensimmäisiä asuttajia. Sen vuoksi
tapaamme vielä tänäkin päivänä ranskalaista ja espanjalaista väestöä
ranskalaisine ja espanjalaisine nimineen ja tapoineen kaikkialla
Mississipin laaksossa sekä siitä länteen päin sijaitsevilla seuduilla.
Näihin seikkoihin meidän ei ole syytä puuttua enempää, eikä meillä ole
sanottavana Point Coupéesta muuta kuin mitä jo olemme sanoneet.
Päämääränämme on eriskummallinen talo, joka monta vuotta sitten seisoi
virran läntisellä rannalla parin kilometrin päässä kylästä. Sanoin sen
seisseen siellä monta vuotta sitten, mutta on hyvin luultavaa, että se
on yhä pystyssä, olihan se lujatekoinen ja taitavasti veistetty
hirsitalo, jonka hirsien raot oli tukittu huolellisesti saumoihin
laastitulla kalkilla. Katto oli tehty setripuisista päreistä, jotka
muodostivat ulkonevat räystäät, jotka johtivat pois sadeveden ja
pitivät seinät kuivina.
Muodoltaan talo oli sellainen, jota nimitettiin seudulla
"kaksoisrakennukseksi" -- sen keskellä oli näet leveä käytävä, jonka
läpi olisi voinut ajaa rattaat heinäkuormineen. Tällä käytävällä oli
samanlainen ulko- ja välikatto kuin muullakin rakennuksella ja lattia
oli tehty jykevistä lankuista. Lattia kohosi parikymmentä senttiä
maanpinnasta ja ulottui pari metriä käytävän edustalle, jossa pystyyn
asetetut setripuiset tolpat kannattelivat keveätä katosta muodostaen
täten avonaisen kuistin. Näiden pylväiden ja kuistin kaiteen ympärillä
kiipeili viiniköynnöksiä, ruusupensaita ja kiertokasveja, jotka
määrättyinä aikoina vuodesta olivat täynnä kauniita kukkia.
Talo oli vastapäätä jokea seisten, kuten jo sanoin, sen läntisellä
rannalla -- samalla puolella kuin Point Coupée. Edessä oli parin sadan
metrin pituinen nurmikko, joka ulottui joelle asti ja päättyi sen
matalaan rantatörmään. Korkea säleaita ympäröi tämän ruohokentän.
Useimmat niistä olivat tyypillisiä sille seudulle, mutta joukossa oli
ulkomaalaisiakin. Puiden joukossa saattoi huomata isokukkaisen
magnolian, punaisen silkkiäispuun, katalpan vaaleanvihreät lehdet,
korkean tulppaanipuun ja kiiltävälehväisen appelsiinipuun.
Vastakohtana tälle kirkkaalle vihreydelle olivat tummat
kartionmuotoiset setripuut ja marjakuuset. Virran partaalla kasvoi
taatelipuita ja itkuraitoja huojuen sirosti vedenkalvon yllä ja oli
vielä muitakin pensaita ja puita -- eteläisemmän ilmanalan lapsia --
kuten iso meksikolainen aloepuu, sen sukulaisen, aataminneulan
pistimenmuotoiset ja palmetton eli vaivaispalmun viuhkanmuotoiset
lehdet. Tiheiköissä tai kentän ruohopinnalla saattoi erottaa
monenlaisia kauniita lintuja.
Jo mainitussa isossa välihuoneessa tarjoutui erikoinen näky. Seinillä
riippui molemmin puolin erilaisia metsästystarpeita kuten kiväärejä,
haulikkoja, patruunalaukkuja, taskumatteja, metsästyspuukkoja ja
ylimalkaan kaikenlaisia ansoja, verkkoja ja muita pyydyksiä, mitä
saattoi keksiä maan, ilman tai veden villien asukkaiden
pyydystämiseksi. Hirven ja peuran sarvia oli kiinnitetty vuoltuihin
hirsiin, ja niiden haarukoihin oli ripustettu jouhisuitsia ja
meksikolais- tai espanjalaismallisia korkeanuppisia satuloita. Tämän
lisäksi huoneessa oli harvinaisten lintujen ja nisäkkäiden nahkoja,
joita säilytettiin taiteellisesti täytettyinä seinien viereen
asetetuilla jalustoilla. Siellä oli myöskin lasilaatikoita, jotka
sisälsivät neuloihin pistettyjä ja luokkiensa mukaan järjestettyjä
yöperhosia, perhosia ja muita hyönteisiä. Huone muistutti sanalla
sanoen pientä museota.
Jos astuisimme taloon ja tarkastelisimme sitä sisäpuolelta, näkisimme
kolme tai neljä suurehkoa mukavasti kalustettua huonetta, kaikki täpö
täynnä luonnontieteellisiä esineitä ja pyydyksiä. Yhdessä huoneessa
näkisimme seinällä riippumassa ilmapuntarin ja lämpömittarin, takan
reunalla vanhan kellon, miekan ja pistooleja ja paljon valikoituja ja
arvokkaita teoksia sisältävän kirjakaapin.
Peremmällä näkisimme pienen hirsistä rakennetun keittiön tavallisine
talouskaluineen. Ja sitten saapuisimme pienelle suljetulle pihalle,
jonka päässä on varastohuone ja talli. Viimemainitusta löytäisimme
neljä hevosta ja sen viereisestä aitauksesta ehkä muutamia muuleja.
Iso, punertava, pitkäkorvainen ajokoiraa muistuttava hurtta saattaisi
astella pihalla eikä voisi olla kiinnittämättä huomiotamme.
Tätä taloa saattaisi kauempaa katseltuna luulla jonkun varakkaan
uudisasukkaan kartanoksi, mutta lähemmin tarkastaessa huomaisi, ettei
se kuitenkaan sellaiseksi sovellu. Ei ole mitään neekerien mökkirivejä,
ei suuria sokerimyllyjä, joissa makea mehu puristetaan ruo'oista, eikä
tupakka-aittoja, jollaisia aina tapaa täkäläisen suurviljelijän asunnon
lähettyvillä. Ei mitään sellaista, eikä talon vieressä ollut edes
mitään isoa viljelysmaata. Taustan tumma sypressimetsä loi
varjonsa melkein rakennuksen seiniin. Ilmeisesti se ei siis ollut
uutisviljelijän kartano. Mikä se sitten oli, ja ketä siellä asui?
Se oli metsästäjän ja luonnontutkijan koti.