Kerran talvella teki karhu pesänsä jättiläisen kainaloon. Karhulla oli
suuri perhe. Jättiläinen makasi liikkumatta koko talven ja karhun pojat
kasvoivat hyvässä turvassa.
Kevättalvella tuli metsämies ja löysi karhun pesän. Hän meni hakemaan
tovereja, että saisi karhun ammutuksi. Mutta kun he tulivat paikalle,
eivät he enää löytäneetkään mitään. Jättiläinen oli liikahuttanut
käsivarttaan ja peittänyt jäljet.
Jättiläinen tuli vanhaksi. Hänen partansa muuttui harmaaksi ja tukka
tunkeutui syvälle maan sisään.
Kun tuli syksy, ei hän jaksanutkaan enää nousta syömään. Kun tuli kesä,
ei hänellä enää ollutkaan jano.
Kun tuli talvi, jäätyi hän suureksi kalliomöhkäleeksi, josta ei ollut
enää kellenkään iloa.
Sellainen oli satu Jurko jättiläisestä Suomen salolla.