Juhlallinen on kansan tuomion julistus:
Hämärässä yössä seisovat he syytettyjen parvekkeella, kansan
vartiomiesten välissä, joilla on kädessään kynttilät kuin peitset.
Alhaalla pimeydessä seisoo satatuhantinen tuomarijoukko, joka
sadallatuhannella suulla niinkuin yhdellä suulla lausuu tuon yhden
ainoan sanan, tuon tyynen, peruuttamattoman: »Pois!»
* * * * *
Sattuva on kansan tuomio, ja nopea on sen täytäntöönpano. Ei kysy se
muotoja, ei tiedä se vanhoista, virallisista lakitavoista:
»Sinä, joka heidän kaupungistansa karkoitit outoja vesiä soutamaan
meidän parhaat poikamme, käy nyt itse soutamaan syksyisiä salmia, lähde
nyt itse tutisemaan likaisia teitä.»--Eikä anna kansa hänelle aikaa
asiainsa järjestämiseen, niinkuin ei hänkään antanut. Pakolaisena ja
peläten kurjaa henkeänsä, jota ei kukaan tahdo häneltä ottaa, vavisten
viluisessa yössä harhailee hän sinne tänne talottomia taipaleita, joita
ennen valjakon vetämänä selkäkenoherrana ylpeästi ajeli.