KAPTEENI: (on vaiti, hetken äänettömyys.)

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Mutta enhän oikeastaan aikonutkaan kaikesta tästä

... sillä ei ole mitään kiirettä. Vielähän ehdimme.--Näytätte niin

rasittuneelta, Ivan Petrowitsch ... paljon työtä ja huolta, eikö totta?

Liian paljon! Sanokaa, kuinka suuret ovat tulonne?

KAPTEENI: Palkkani on viisituhatta markkaa, vapaa asunto, valo ja puut.

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: En kysynyt _palkkaanne_, tarkoitan: kuinka paljon

teillä on _tuloja_?

KAPTEENI: Teidän ylhäisyytenne, minulla ei ole muita tuloja kuin

palkkani.

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Kuinka ei? Ei muita tuloja kuin palkkanne?

Viisituhatta markkaa!

KAPTEENI: Asunto, valo ja...

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ei täyttä kuutta tuhatta! Onko se mahdollista?

Virkamiehellä teidän asemassanne, niin vastuunalaisessa virassa, sehän

on ... teillä pitäisi, rakas, rakas Ivan Petrowitsch, teillä pitäisi

olla ainakin ruplissa se, mikä markoissa. Olette varmaan ollut

pakotettu tekemään velkoja?

KAPTEENI: Teidän ylhäisyytenne, en ole ollut siihen pakotettu.

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Mutta ei kai teille kuitenkaan olisi

vastenmielistä saada joitakin sivutuloja?

KAPTEENI: Pyydän anteeksi, mutta minä en ymmärrä, mitä teidän

ylhäisyytenne tarkoittaa.

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ette ymmärrä. (Nauraa.) Mutta, rakas Ivan

Petrowitsch, minä tarkoitan: jotakin ylimääräistä, jotakin erikoista

palkkiota joistakin erikoisista palveluksista.

KAPTEENI: En tiedä tehneeni mitään erityisiä palveluksia, joilla olisin

ansainnut...

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: (käsi uudelleen kapteenin polvella.) Minun

tarvitsee vain sanoa sana, ja te voitte saada esim. ritarimerkin ja

sitä seuraavan vuotuisen apurahan, lisän pieneen palkkaanne, joistakin

erikoisista palveluksista--tulevaisuudessa.

KAPTEENI: (jäykästi.) Kiitän teidän ylhäisyyttänne, mutta, niinkuin

minulla jo oli kunnia sanoa, minä tulen hyvin toimeen sillä palkallani,

mikä minulla on.

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Olette kovin vaatimaton herra, kapteeni.

(Tarkastaa häntä terävästi.) Tai ehkä kovin vaativainen. (Nousee ylös

merkiksi, että puhelu on lopussa.)

KAPTEENI: (on vyöttänyt miekkansa ja ottanut lakkinsa). Onko teidän

ylhäisyydellänne mitään muuta käskettävää?

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: (viitaten virallisesti.) Saatte mennä! Hyvästi!

KAPTEENI: (käsi lakin liepeessä.) Jumala varjelkoon, teidän

ylhäisyytenne! (Poistuu kankean virallisesti.)

HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: (yksin miettii hetken, yht'äkkiä hänelle selviää.)

Ah, nyt tiedän! Hän ottaa tietysti lahjoja heidän salaisesta

agitatsionirahastostaan!

1899.

Katajainen kansani · 第 41 / 47 题