HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ette saa käsittää minua väärin ... en suinkaan
tahdo millään tavoin pakottaa ... sen tulee tietysti tapahtua itsestään
... luuletteko?
KAPTEENI: Mikä tapahtuu, se tapahtuu varmaankin itsestään.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Niin, tietysti ... tahdoinkin oikeastaan vain
tietää, mitä luulette, että kansa ... tehän tunnette heidän
mielialansa?
KAPTEENI: Suomalaiset ovat hitaita hurraamaan, teidän ylhäisyytenne.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Mutta hitaatkin voi saada hyvän esimerkin avulla
innostumaan.
KAPTEENI: Suomalaisilla on vanha sananlasku, joka sanoo: ei kukko
käskien laula.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Vai niin! (Väkinäisesti naurahtaen.) Vai on niillä
semmoinen sananlasku. Käskien laula? Mutta eihän ole kysymys käskystä,
ainoastaan esimerkistä, tai sanokaamme vain: merkistä, jonka joku
joukolle antaa. Toivon siis saavani teiltä, hyvä Ivan Petrowitsch,
tietää kaikesta, mitä valmistellaan, mitä on tekeillä--suhteessa
niinkuin toisessakin?
KAPTEENI: Olen vast'edes niinkuin tähänkin saakka jättävä jokapäiväisen
raporttini teidän ylhäisyytenne kansliaan.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: Ei, ei, ei kansliaan, vaan minulle itselleni,
mieluimmin suullisesti.
KAPTEENI: Olen tekevä velvollisuuteni, teidän ylhäisyytenne.
HÄNEN YLHÄISYYTENSÄ: (laskee kätensä hänen polvelleen.) En pyydä sitä
velvollisuutena esimiestä kohtaan, vaan persoonallisena palveluksena
minulle. On asioita, jotka ovat olemassa ainoastaan meitä varten, teitä
ja minua ... mitä kerrotaan, mitä huhuja ... mitä eräät henkilöt ... te
ymmärrätte?