Ristijärven kunnan rajanaapureina ovat Hyrynsalmi, Puolanka, Paltamo,
Sotkamo ja Kuhmoniemi ja on näistä kirkolta lukien Hyrynsalmen ja
Puolangan rajalle 15, Paltamon 5 ja Kuhmoniemen yli 30 km. Pisimmät
perukat ovat Hiisijärvi ja Mustavaara Kuhmoniemen rajamailla. Kartalta
katsoen on Ristijärvi vasikannahkan muotoinen, pisimmät niemet
poisleikattuina, siis jonkun verran soikea, ei pitkin kantta juoksevaa
emävesistöä, vaan poikittain. Pinta-ala on 884.4 neliömetriä, väkiluku
oli v. 1910 2.268 henkeä.
Saukkovaara on laajuutensa ja korkeutensakin puolesta Ristijärven
mainittavimpia paikkoja. Eipä liioin tarvitse sanoa, että vaara on
pohjasta pinnalle asti kivien kanssa muurattua. Pellon ja kaivon
tekijät näin vakuuttavat. Saukkovaaran juuret ovat n.s. Kainuun
selänteessä Sotkamon nuolella ja vaaran eteläpäässä pistää Paltamon
rajan nurkka vaaran selänteelle asti. — Saukkovaaran latvapuoli
on nimeltään Syrjävaara, päättyen kokonaan Pakarilahden kohdalle.
Kirkonkylän kohdalta on vaara noin 5 km. leveä. — Vaaralla kasvaa
sekametsää, muuten kuusi, koivu ja leppä ovat hallitsevana puulajina.
Vaaran poikki molemmilla puolilla on notkelmia ja puroja, joiden
kaunistuksena kasvaa tuomia ja pihlajia. Vaara on metsän kasvulle
edullinen ja ovat siellä karjanlaitumetkin erittäin hyvät. — Muutamin
paikoin vaaran rintamilla on harjoitettu kaskiviljelystä ja erittäin
hyvällä menestyksellä, yksillä ahoilla miesmuistiin kolme, neljä
eri kertaa. Kaskeamisen jälkeen kasvaa ahoilla leppä erittäin
joutuisaan, ja tämä selittää seikan, että sama pohja niin usein joutuu
kylvettäväksi. — Saukkovaara muutoin on tunnustettu paksulumiseksi.
Saukko ja Monola ovat Saukkovaaran etelärinteen mainittavimpia
numerotaloja. Lakivaaralla ei mainittavasti asutusta ole, mutta
pohjoisliepeellä, emävesiin viettävällä rinteellä kyllä. Täällä on
kolme eri asutusryhmää, nim. Mustosen, Syrjälän ja Lummenlammin.
Alkuaan ovat ne olleet pieniä mökkiläiseläjiä, mutta jo isonjaon aikana
saivat yhteisen 1/8 manttaalin numeron.
Saukkovaaran etelärinteellä on Koljatti-niminen paikka. Nimi ehkä
johtuu siitä, että paikka on metsätönnä ahona kauvas toisille
vaaroille iankaiken paljaana näkyä "koljottanut". Tälle Koljatin
rinteelle näkyy koko Pyhännän kylä kuni tauluun maalattuna. Pyhännän
kylän pääasutusta voisi melkein verrata Otavan tähtisikermään,
jossa sarvina olisi Putkesjärven takapuolelaiset, keskiosana
Pyhännänharju ja häntänä Eskola, Liusko ja Karhuvaara. Pyhännänharju
on peltoviljelykselle erittäin edullista maata. Ja kalavesi kahden
puolen. Pyhäntäjärvi aikoinaan on antanut runsaasti kaloja, mutta
kilpakalastus ja ryöstöpyyntitavat ovat kalastuksen saattaneet melkein
merkityksettömäksi.
Pyhäntäjärven vedet jakautuvat neljään eri jaksoon. Alhaalta lukien
ovat ne: Niskanselkä, Isopyhäntä, Pieniselkä ja Karhujärvi. Sittenkin
näiden neljän järven yhteenlaskettu pituus on vain 10 kilometriä.
Pyhäntä saapi vetensä Hiisijärven vesistöstä. Hiisijärven vanhalle
järven lietteelle on syntynyt erityinen kylä ja asutusryhmä, joka
varallisuudessa kilpailee Pyhännän kanssa. Täällä ovat mainittavampia
muinoin tapahtunut Hiisijärven veden laskeminen ja sen seuraukset.
Mustavaaran kylä on Ristijärven kunnan harvaanasutuimpia. Täällä on
vaara vaaran vieressä soiden suurien sylissä.
Kulju, vaaroista ylinnä, näyttelee mahtavuuksien pääosaa. Täältä on
avara näköala länteen päin. Sotkamon Vuokatti näkyy tänne selvästi.
Onpa Mustavaaralaisillakin oma vesistönsä. Se on 4 km. pituinen
Tervajärvi, joka ikäänkuin salaa laskee vetensä varsin mutkaista
Tervajokea ja lyöpi veljen kättä Pyhännän vesille Jokilammin alapäässä
lähellä Jokikylää.
Ollinvaara ja Pyhännänmäki eivät tästä yhtymäpaikasta ole kovinkaan
kaukana, ovat ikäänkuin todistajina millaisilla välipuheilla muinoin
kahden eri vesijakson vedet yhtyivät.
Näitten vesijaksojen yhteinen juhlasali on Pienipyhäntä Jokikylässä.
Järvi on vain noin 2 km. pituinen, muuten äärettömiin syvä. On
arveltu, että ehkä Isonpyhännän vedet puolestaan ovat pitäneet järven
matalampana, mutta kun sekaan joutui itsepäinen Tervajärven vesi,
ruoppasi se Pieneenpyhäntään oikein syvän pohjan, ennustaen samalla
tälle vesistölle tulevaa pitkää tervansoutukautta. Tervajärven nimi
johtuu siitä, että tällä kulmalla en huomattavan paljon keitetty tervaa.
Koko Pyhännän vesien kulku Pienenpyhännän alapäähän asti on ollut päin
Hyrynsalmelta laskevia emävesiä. Antavalla ilmalla kuuluukin tänne
Seiten-oikea -kosken pauhu. Niinpä Kirnukosken niskalla muuttavatkin
Pyhännän ja Mustavaaran yhdistyneet vedet suuntaa Ristijärven
kirkonkylää kohti, vähän alempana tehden ikuisen liiton Hyrynsalmen ja
Suomussalmen yhteisten vesien kanssa. Piti sanoa, että näissä vesissä
on jo Venäjän karjalaistakin vettä nimeksi, mutta, ei juuri muuksi.
Tässä vesien yhtymässä on Jokikylän talojen pääosa. Savimulta on pellon
maata, kiviä ei laisinkaan. Jos Jokikylä ei olisi hallaan niin arka
kuin se on, niin totisesti Jokikylän talot olisivat onnellisimpia
Ristijärvellä.
Vielä yksi nurkka Ristijärven kuntaa, ja se on Uvan kylä. Täälläkin
on oma pieni vesistönsä, joka alun pitäen lienee asukkaat tänne
houkutellut. Kylän nimi johtuu järven nimestä, sillä järvi on
Uvanjärvi. Uvanjärvi on noin 5 km. pituinen suikale ja saapi vetensä
kahdelta eri haaralta, Puolangan-puolelta ja Paljakan puroista, sekä
Peuravaaran tyynipintaisista lammin pyöryköistä, ja laskee vetensä
Torvenkosken kautta Iijärveen.
"Meloa laitaan, Iikosken kihinä kuuluu". Tämä on ikivanha tarina
Ristijärveltä. Se lähti alkuun seuraavasta tapauksesta. Venäjän
karjalaisia lankunkantajia oli pitkällä veneellä erään kerran matkalla
Etelä-Suomeen. He soutivat Iijärveä jo niin kauvan, että luulivat jo
olevansa Iikosken niskalla, mutta eivät olleet osanneetkaan oikeaan.
Olisi ollut kierrettävä Tihisen niemen ympäri, mutta pitivätkin
Iinientä Tihisen niemenä, joka suunta johti sitten Uvalta laskevan
Torvenkosken alle. Tämä Torvenkosken kihinä sitten kun Karjalan miehen
korvaan kuului, kehoitti toisia asettamaan "meloa laitaan", sillä
kosken laskuissa se tarvitaan. Edelleen kerrotaan, että kun mieslasti
pääsi Torvenkosken alle, niin että näkivät veden vastaanpäin juoksevan,
sanoi yksi kauhistuen: "Vastaanhan tämä perele puhuu."
Uvan kylään kuuluu kaksi mainittavampaa, jotenkin korkeaa vaaraa,
toinen Humala- ja toinen Kellovaara. Molemmat vaarat ovat jo kauvan
olleet asuttuja, m.m. Humalavaaralla ennen isoajakoa oli Karppila,
Ylitalo, Nurmi ja Alatalo. Monen eri kyläkunnan merkkimaisemia näkyy
Humalavaaran korkeimmalle kukkulalle.
Tuskinpa tarvinnee mainita, että tällaisten vaarojen liepehillä
valoisina kevätöinä lintujen laulu ja purojen lirinä on kadehtittavan
kaunista, se on hienon hienoa, loppumatonta runouden juurta, joka ei
koskaan vaivojaan valita, säveltä muuttaa vain.
Kirkko ja kirkonkylä on Ristijärvi-nimisen järven etelärannalla.
Kirkolla ja järvellä siis yhteinen nimi. Järven nimi taas johtuu siitä,
että vedet siinä muodostavat nelisorkkaisen ristin. Keskusjärven
kohdalta pistää vastakkaisiin suuntiin lahdet, toinen Pakari- ja toinen
Pahjaslahti. Toiset kaksi ristiä tulee kauttajuoksevasta emävedestä.
Ristijärvi ei puoleentoista vuosisataan ole ollut alkuperäisen
näköinen, sillä se muinoinen Hiisijärven tulva on tuonut tänne niin
paljon multaa, että Pakarilahden kohdalle ja aina Mikkolan talon
kohtaan asti pyörrevedelle on muodostunut niemekkeitä ja saaria. Jo
isonjaon aikana nämä tulvan muodostamat niemet jaettiin kirkonkylän
taloille niittyinä manttaalin mukaan ja kasvavat ne yhteensä noin 200
kuormaa heiniä.
Ristijärven rantamilla monin paikoin on 20—30 cm. vahvuinen, näöltään
punainen ja laadultaan hyvä savikerros. Ylempänä mäkirintamilla löytyy
taas mustaa, tulenkestävää, rautapitoista linttakiveä. Näistä m.m. on
aikoinaan ladottu aita kirkon ympärille. Useissa kirkonkylän taloissa
on seurattu esimerkkiä latomalla kiviaitoja peltojen ympärille.
Nykyisen katsantokannan mukaan on se jotenkin typerä teko.
Näköala kirkonkylästä katsottuna ei ole kovinkaan laaja, mutta hyvin
viehättävä muuten. Etelästä näyttelee mustaa kylkeään jo mainittu
Saukkovaara. Pohjoisesta Kellovaara. Tenämänmäki ja Pihlajavaara
monine taloineen samoin itäpohjoisesta näyttelevät leveitä peltojaan,
vähän ylempänä Lumivaara oksaisine kuusikkometsineen. Lampovaara
taas idässä, parin km. päässä möllöttää kuten kumoon käännetty
pata, ja sieltä se vasta avara ja kaunis näköala on. Sieltä sen
oikein selville saapi miten monimutkainen niemineen, lahtineen,
saarineen ja solmineen Ristijärvi on. Lampovaara on ikäänkuin luotu
kirkonkylän kaunistukseksi, sillä asutusta sinne ei voi ajatella, niin
kivikoleikkoa se on.
Taru kertoo että itse ukko-piru aikoi kerran Putkonsalmeen tehdä
kosken, mutta kun se ei käynyt päinsä ilman kiviä, latoi hän konttinsa
kiviä täyteen Lampovaaralta. Kuten arvata sopii, kontti ei ollut
aivan pieni. Mutta kun ukko rietas pääsikin konttineen nykyiselle
kirkkomäelle, puhkesi kontin pohja ja suurin osa kivistä jäi siihen ja
ovat siinä tänäkin päivänä. Loput kivistä olisivat soluneet Mikkolan
pellolle, joten Putkonsalmen koski puuhaan ei jäänyt yhtään kiveä.
Ristijärven vedet ovat simpukan helmistä rikkaat, tietysti paremman
miehen kylvöä.