Miten tämä kirjoitussarjani on syntynyt, pitänee se lukijalle juurta
jaksain selvittää.
Lähtiessäni v. 1911 valtiopäiville Helsinkiin, kokoilin matkalaukkuuni
kaikki kirjoitetut, mutta jo sanomalehdissä ennen painetut
kertomukseni, tarkoituksella saada niille Helsingissä kustantaja.
Kun matkalla puhuin aiheistani eräälle hyvälle ystävälleni, neuvoi
tämä menemään muutaman miehen luo, joka opastaisi tässä hommassa.
Sen teinkin. Tämä mies oli kirjailija filosofiankandidaatti Rafael
Engelberg. Yhdessä järjestimme paperit kuntoon, ja hän lähti
kauppaamaan niitä. — Ei onnistuttu. Syynä kuului olevan se, että
kirjamarkkinoilla nykyään on aikamoista tungosta ja että tusinamestarit
tällä alalla jo ovat saaneet tuotteitaan ennestään liiaksikin likoon.
Minä ylenkatseella ajattelin jo koko hommaa, arvellen että kun ei niin
ei. Eihän siitä tule mitään vahinkoa, kun kirjoitteleminen ei ole
varsinainen leipätyöni.
Mutta Engelberg pysyi edelleen totisena. Hän kehoitta” minua ryhtymään
hieman toisenkaltaiseen kirjoitustyöhön, jossa luuli joka tapauksessa
voivani jotakin hyödyllistä toimittaa. Viittasi minulle nimittäin
kotiseutututkimusalaa, jolle nykyään pannaan jo paljon arvoa. Ymmärsin
heti tarkoituksen, mutta samalla pelkäsin, että minun hutiloivalla
kynälläni siitä hommasta ei tulo mitään. Edelleen sain Engelbergiltä
kehoituskirjeen ja ohjeita työhön. — En ryhtynyt. Pelkäsin vieläkin,
että siitä ei tule kalua.
Kului vuosi edellisestä, jolloin taas tapasin Eengelbergin Helsingissä.
Pelkäsin jo saavani nuhteita, kun en edes ollut yrittänyt. Nyt
lupasin totisesti ja päätin vakavasti alottaa työn. Olinpa jo tältä
varalta kotikylässäni puhutellut vanhoja miehiä, kuten Juho Kerästä
Ollinvaarasta, Antti Oikarista Kääriöstä ja muutamia muitakin. Tärkeitä
muistoja sain niinikään pika-ajuri Aabel Toloselta ja Lauri Härköseltä
Helsingissä, molemmat entisiä Ristijärven miehiä. Erinomattain
Aabelilla olivat muistot kirkkaat vanhoista tapahtumista.
Muistot ja kuvaukset, joita ainoastaan erinäisissä paikoissa on
hiukan kunnan arkiston tiedoilla täydennetty ja tarkistettu,
eivät valitettavasti käsittele useampia vuosisatoja jälelle päin.
Melkeinpä viimeisen vuosisadan jälkimäiselle osalle ne kohdistuvat.
Itse puolestani en vielä tätä pidä suurena vikana. Pelkään vieläkin
pahempaa. Pelkään sitä, että kertomukset ovat rakentuneet liian kuivaan
ja yksitoikkoiseen asuun.
Kuitenkin kun mielestäni olen täten tulevaisuuden varalta yhtä ja
toista unhottuvaa talteen saanut, toivon, että työlläni on sittenkin
jotakin merkitystä. Jos näet tulevan ja täydellisemmän historian
kirjottajalle olen voinut jotakin alustavaa valmista hankkia, ei työni
ymmärtääkseni ole ollut aiheeton.
Herra Engelberg on edellä mainitun ohjauksensa lisäksi tasoitellut
ja järjestellyt kirjoitelmani, josta kaikesta olen hänelle erittäin
kiitollinen.
Ristijärvellä 25 p. heinäkuuta 1912.
_Tekijä_.