AGNES. Rakas isä! Minä en teidän kauppojenne, ylijäämienne enkä
pääomienne tähden aio tulla onnettomaksi — (purskahtaa itkemään Ja
vaipuu äitinsä syliin.)
TELA. Ajatelkaa — herra kauppaneuvos! Me menemme kuitenkin naimisiin —
kun kerran molemmat tahdomme. Ei ole viisasta kieltää sitä — mitä ei
voi estää.
ULJAALA. Vaiti!
TELA. Kyllä. Sanottavani olenkin jo sanonut. Teko vain jää. Eikä sitä
ole syytä epäillä.
ULJAALA (raivostuneena). Eikä teidän ole syytä epäillä sitä — että
tyttäreni ei tule saamaan minulta koskaan penniäkään — hyvä herra!
TELA. Enhän minä ole koskaan pyytänytkään mitään. Agnesta minä vain
rakastan — enkä omaisuuttanne.
ULJAALA. Menkää sitten talosta — ja menkää heti!
AGNES (huudahtaa). Isä! (Juoksee isänsä kaulaan.) — Ajatko sinä minut
kadulle — oman rakkaan pikku tyttösi? Voi rakas isä! Ethän — ethän?
ULJAALA (taluttaa Agnesta pari askelta oikealle). Kristiina! Hoida
tyttö!
ROUVA (menee vastaan ja vie Agneksen sohvalle). Agnes — tule tänne!
Rauhoitu, kulta Agnes Älä itke!
ULJAALA. Hän itkee miehen tähden — joka on puhunut kauniita sanoja
kansasta ja aatteista ja elämän onnesta — ja jumala ties mistä — mutta
on minun selkäni takana tehnyt toista — tehnyt rumia tekoja.
TELA (kuohahtaa). Minä?
ULJAALA. Te!
TELA (vapisevana, hilliten suuttumustaan). Teidän on määriteltävä
syytöksenne heti — heti tässä naisten kuullen. Kuuletteko — heti!
ULJAALA. Kyllä — mielelläni! Ei pidä kiivailla, nuori mies!
TELA (tuskin voiden puhua). Minä odotan.
ULJAALA. Te liitytte osuustoiminnan palvelukseen — kirjoitatte
hälyytyskirjasen — ja ryhdytte osuusliikkeelle ostelemaan Röytön
tonttia — hyvin tietäen, että minä olen sitä halunnut —
TELA. Minäkö Röytön tonttia —?
ULJAALA. Ja kaikki tämä minun selkäni takana! Kuuluuko tämäkin
aatteeseen?
TELA (mahdollisimman levollisesti). Tässä on kolme syytöstä. Kirjan
kirjoittaminen on tosi. Ne toiset eivät ole totta.
ULJAALA (naurahtaa). Soo!
TELA (kiivaasti). Ei! — Ensiksikin: minä en vielä ole minkäänlaisen
toiminnan — sitä vähemmin osuustoiminnan palveluksessa — enkä ole vielä
edes tarjonnutkaan itseäni. Ajattelen sen tehdä tuonnempana. Toiseksi —
(naurahtaa hermostuneesti.) En usko, että mikään osuustoimintamies tai
-piiri olisi niin lyhytnäköinen, että haluaisi tonttia tai liikepaikkaa
tässä pienessä vanhassa kaupunginosassa, kun uusi kaupunginosa tarjoo
aivan toisia edellytyksiä — vastaisuudelle. Tällainen toimi minun
puoleltani on siis kahdesta syystä ollut tuiki mahdoton.