RÖYTTÖ. Ai, ai, sitä oveluutta, he, he, he, öh!
PAUKKAINEN (tyytymättömästi). Oveluutta? Mitä se on?
RÖYTTÖ (hätäisenä). No, rehellisesti, rehellisesti! Mitä te tiedätte?
PAUKKAINEN (hymyilee ivallisesti). Rehellisestikö? (Nousee.) Hm!
Minä tiedän vain sen, että jos minä en tule lauvantaina, niin ei
kauppaneuvoskaan osta teidän tonttianne.
RÖYTTÖ (miettii tarkasti). Jos ei — niin ei — jahah — he, he, he, öh —
Mutta jos te tulette, niin —?
PAUKKAINEN. Sitä en tiedä. Ehkä sitten — (Nyökäyttää ja menee
vasemmalle.)
RÖYTTÖ (tekee liikkeen kuin estäisi Paukkaisen lähtöä, mutta ei ehdi
mitään sanomaan, jää nolona istumaan, mutisten itsekseen). Jos ei —
niin ei — ja jos — niin — hm — tjaah —
MARI (tulee lopullisesti puhdistamaan pöytää).
RÖYTTÖ. Minä täällä vielä sitä kauppaneuvosta odottelen,
he, he, he, öh —
MARI. Olkaa hyvä! Onko kauppaneuvokselle ilmotettu?