PAUKKAINEN. Minä ehkä en huoli huoneustosta ollenkaan.
RÖYTTÖ. Mitä? (Katsoo viekkaasti.) Ette te niin tyhmä ole, he, he, he,
öh!
PAUKKAINEN (hymyillen). Kyllä minä voin olla niin tyhmä. No, miten
liike luistaa? (Nojautuu pöytään.)
RÖYTTÖ. Liike? Huonosti — yhä huonommin — he, he, he, öh!
PAUKKAINEN. Arvaa sen. Huono heinävuosi — ja nyt punatauteja karjoissa
— raakanahkoja saa melkein ilmaiseksi — ja valmiin nahan hinta on yhä
nousemassa — (Nauraa.) Huono aika nahkurille — selvä se — Old boy!
RÖYTTÖ. Niin se voi näyttää ulospäin — mutta todellisuudessa, he, he,
he, öh — ja sentähden nekin muutamat vuokrasataset —
PAUKKAINEN (katsoo kelloaan). Jahah! Nyt minun täytyy lähteä.
RÖYTTÖ. Ei meistä sitten tullut kauppaa?
PAUKKAINEN. Ei! — Minä ilmotan, että te odotatte — (Menee vasemmalle
ovelle.)
RÖYTTÖ (äkkiä). Paukkainen!
PAUKKAINEN. No?
RÖYTTÖ (alakuloisesti). Yksi hävinneen kaikki! Saatte sen sitten, he,
he, he, öh — pilahinnasta.
PAUKKAINEN (palaa hitaasti). Ylihuomenna tulen sitten tekemään
välikirjat — jos tulen ollenkaan — sen ehdon tiedätte entuudestaan.
RÖYTTÖ. Tiedän, tiedän. No — asiasta toiseen! Luuletteko, että
kauppaneuvos haluaa tämän minun tyhjän tonttini tässä —?
PAUKKAINEN (istuu). Hm! Minä luulen kyllä että hän haluaa — mutta
ostaako hän sen — se on eri asia.
RÖYTTÖ. Ahaa! Te tiedätte jotakin, he, he, he, öh!