Pöytä, joka oli siirretty pois seinän vierestä ja peitetty likaisella
pöytäliinalla, oli katettu samaan huoneeseen, jossa Volodja eilen oli
esitellyt itsensä everstille. Patterinpäällikkö antoi hänelle tänään
kättä ja kyseli Pietarin uutisia ja hänen matkastaan.
-- No, hyvät herrat, kuka juo viinaa, tehköön hyvin. -- Vänrikit
eivät juo, -- lisäsi hän hymyillen.
Yleensä ei patterinpäällikkö näyttänyt tänään ollenkaan niin
tuimalta kuin eilen, päinvastoin hän kohteli upseerejaan kuin hyvä,
vieraanvarainen isäntä ja vanhempi toveri. Mutta siitä huolimatta
kaikki upseerit vanhemmasta kapteenista vänrikki Djadenkoon saakka
osottivat päällikölleen suurta kunnioitusta mikä näkyi yksistään
siitä, että he puhuessaan katselivat häntä kohteliaasti silmiin ja
aivankuin ujostellen tulivat toinen toisensa perään viinaryyppyä
ottamaan.
Päivälliseen kuului suuri vadillinen hapankaalia, jossa uiskenteli
paksuja naudanlihan paloja, suuri joukko pippuria ja laakerinlehtiä,
puolalaisia kyljyksiä ynnä sinappia sekä lihapiirakoita ynnä hieman
vanhettunutta voita. Ruokaliinoja ei ollut, lusikat olivat tinasta
ja puusta, juomalaseja oli kaksi ja pöydällä oli vain kaulaton
vesikarahvi; mutta päivälliset eivät silti olleet ikävät: puhetta
riitti. Alussa puheltiin Inkermanin taistelusta, johon patteri
oli ottanut osaa, ja jokainen kertoi vaikutelmistaan ja lausui
arvostelujaan sen epäonnistumisen syistä, mutta vaikeni heti,
kun patterinpäällikkö itse rupesi puhumaan; sitten keskustelu
itsestään siirtyi keveän tykistön riittämättömään kaliiberiin ja
uusmallisiin keveihin tykkeihin, jolloin Volodja sai tilaisuuden
näyttää tykistötietojaan. Mutta Sevastopolin nykyisestä, kauheasta
tilasta ei keskusteltu ikäänkuin jokainen olisi liian paljon
ajatellut tätä asiaa voidakseen vielä puhua siitä. Myöskään niistä
virkavelvollisuuksista, jotka kuuluivat Volodjalle, ei hänen
hämmästyksekseen ja mielipahakseen ollut ollenkaan puhetta, ikäänkuin
hän olisi tullut Sevastopoliin vain kertoakseen keveästä tykistöstä
ja syödäkseen päivällistä patterin päällikön luona. Päivällisen
aikana putosi pommi aivan sen talon lähelle, jossa oltiin. Lattia ja
seinät tärisivät kuin maanjäristyksessä ja ruudin savu peitti ikkunan.
-- Tällaista ette luullakseni saa nähdä Pietarissa, vaan täällä
sattuu usein tuollaisia yllätyksiä, -- sanoi patterinpäällikkö.
-- Menkääpäs katsomaan, Vlang, missä se räjähti.
Vlang kävi katsomassa ja toi sen tiedon, että se oli räjähtänyt
torilla eikä pommista puhuttu sen enempää.
Aivan päivällisten lopulla patterin kirjurivanhus astui sisään
kädessään kolme sinetillä suljettua kirjettä, jotka hän ojensi
patterinpäällikölle. "Tämä on hyvin tärkeä, kasakka toi sen juuri
tykistöpäälliköltä." Kaikki upseerit katselivat kärsimättömän
uteliaina odottaen patterin päällikön sormiin, joilla hän tottuneesti
mursi sinetin ja veti kuoresta tuon _perin tärkeän_ paperin. "Mitähän
siinä lienee?" kyseli jokainen itsekseen. Lieneeköhän käsky lähteä
Sevastopolista levähtämään vai onkohan koko patteri komennettu
vallinsarville?
-- Taas! -- sanoi patterinpäällikkö, heittäen suuttuneena paperin
pöydälle.
-- Mistä on kysymys, Apollon Sergeitsh? -- kysyi vanhin upseeri.
-- Käsketään upseeria ja miehistöä johonkin mörssäripatteriin.
Minulla on kaikenkaikkiaan neljä upseeria ja miehistöä ei ole täyttä
määrää -- murahti patterinpäällikkö: -- ja vielä pitäisi lähettää
muualle. -- Vaan jonkun täytyy kuitenkin lähteä, hyvät herrat, --
sanoi hän hetkisen vaiti oltuaan. -- Seitsemäksi on komennettu
etuvartiolinjoille... Käskekää vääpeli tänne! Kuka tahtoo mennä,
hyvät herrat? päättäkää, -- toisti hän.
-- Hän ei vielä ole ollut missään, -- sanoi Tshernovitskij osottaen
Volodjaa.
Patterinpäällikkö ei vastannut mitään.
-- Niin, lähtisin kyllä mielelläni, -- virkkoi Volodja tuntien kuinka
kylmä hiki nousi hänen selkäänsä ja kaulaansa.
-- Ei, miksikä niin! -- keskeytti kapteeni. -- Tietysti ei kukaan
kieltäydy, vaan ei ole kuitenkaan syytä erityisesti tarjoutua; mutta
jos Apollon Sergeitsh jättää asian meidän päätettäväksemme, niin
heitetään arpaa, kuten viime kerrallakin.
Kaikki suostuivat siihen. Kraut leikkasi paperiliuskoja, kääri ne
rullalle ja pudotti lakkiin. Kapteeni laski leikkiä, vieläpä päätti
pyytää tähän tilaisuuteen viiniä everstiltä mielialan rohkaisuksi,
kuten hän sanoi. Djadenko istui synkkänä, Volodja myhäili itsekseen.
Tshernovitskij vakuutti, että hänelle ehdottomasti lankeaa arpa.
Kraut oli ihan tyyni.
Volodja sai vetää ensimäiseksi. Hän otti muita pitemmän lipun, vaan
äkkiä hänen päähänsä pälkähti vaihtaa, -- hän otti toisen, pienemmän
ja ohuemman, ja kierrettyään sen auki luki siitä: "mene".
-- Minä, -- sanoi hän huoaten.
-- No, Jumalan haltuun. Nytpä saatte tekin tulikasteenne, -- sanoi
patterinpäällikkö, katsellen hyväntahtoisesti hymyillen vänrikin
hämmentyneitä kasvoja: -- valmistautukaa vain mitä pikimmin. Jotta
teillä olisi hupaisempi, Vlang saa seurata teitä tykistöaliupseerina.