Oli tullut määräys, että kaikki vangit ovat rokotettavat.
Me emme säästy.
Syyskuun kahdentenatoista aamupäivällä saapuu lääkäri ja välskäri.
Oikea käsivarsi on paljastettava. Toiset riisuvat koko paidan yltään,
sillä se on matkalla saanut siksi paljon siihen kuulumatonta ainetta
ja väriä, ettei se vähimmässäkään määrässä näytä puhtaalta. Samoin
määrätään käsivarsi pestäväksi.
Senjälkeen asetutaan telttaamme puoliympyrään.
Lääkäri ja välskäri tulevat sisään rokotuspulloineen, veitsineen ja
spriilamppuineen.
Mies mieheltä käy lääkäri ja vetää kolme pitkää viivaa käsivarteen.
Veri puristuu pieninä palloina haavoista valkealle iholle.
— Sattuuko? kysyy eräs kalpea peräpäässä oleva nuorimies, joka ei
sitten kapalolapsena oloajan ole saanut tällaista kokea.
— Ei ole huoleti, vastaa suuri ja kookas lämmittäjä, jonka olka- ja
käsivarsilihakset ovat atleettimaisen suuriksi kehittyneet.
Toiset alkavat jo vetää paitojaan päälleen.
— Ei vielä, huutaa lääkäri. Seisokaa vain rauhassa kymmenen minuuttia.