Kariston 50 p:n kirjoja N:O 45.
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna
1914.
Sotasensuurin hyväksymä 13.-21.XI 1914.
Höyrylaiva "Uleåborgin" lähtiessä Raumalta syysk. 7 p:nä illalla klo
5 tienoissa, ei kellään ollut aavistusta kaikesta siitä, mitä lähinnä
seuraavat tunnit tuovat mukanaan.
Yhtä tyynesti kuin tavallisesti, ryhdytään matkavalmistuksiin.
Keulassa sidotaan ankkurit ja muut irrallaan olevat tavarat.
Keulaluukku peitetään tralleilla ja purjekangas kiilataan niitten
päälle.
Ensimäinen ruotelivahti lähtee täyttämään velvollisuuttaan
komentosillalle, jossa jo ennestään luotsin ohella on kapteeni ja
toinen perämiehistä.
Muut vahdissa olevat matruusit pingottavat tuulensuojapurretta
ylähangan puolelle, jota toimenpidettä perällä, jäissä kylmenevän
punssin ääressä istuvat matkustajat pahoittelevat, sillä se estää
heidän näkemästä kaunista auringonlaskua, joka leikkii hiljalleen
aaltoilevilla laineilla.
Tuulensuojassa alihangan alla on matkustajista suurin osa. Toisiin
on meri jo tehnyt vaikutuksensa ja pahoinvoinnin merkkejä saa nähdä
siellä, täällä. Toiset taas ovat kyyristyneet matkapäällystakkeihinsa
ja huopapeitteisiin, istuen yksin jossakin nurkassa ja taistellen
meritautia vastaan tai lukien. Jotkut kävelivät edestakaisin perä-
ja keskikannella ja muuan tuijottaa reilinkiin nojaten hämärtyvälle
merelle, joka lupaa pysyä tänä yönä kohtuullisen sävyisenä.
Kannella ovat sähkövalot jo sytytetyt. Salonkien suurista akkunoista
tulvii lukemattomien lamppujen häikäisevä valo. Ruokasalongissa
istuu muuan ijäkkäämpi herrasmies, wiskygroggia nauttien ja pakisten
tarjoilijattarien kanssa. Peräsalongin pehmeillä sohvilla lepäilee
kokonainen seura ja vilkas puhelu, jota hilpeä nauru silloin tällöin
katkasee, todistaa ilon olevan ylimmillään.
Väliin näkee tarjoilijattarien tai siivoojattarien, valkeine
esiliinoineen kiirehtivän poikki kannen ja katoavan salonkeihin.
Keittiön ilmanvaihtotorvista lemuaa voimakkaana valmistuvan ruuan
haju, kertoen illallisajan olevan lähellä. Ja siihen viittaa myös
harjaajapojan ruokaa täynnä olevat höyryävät, suuret valkeat astiat,
joine hän katoaa keulassa sijaitsevaan "skanssiin."
Ja tämän tunnelman voimakaistuttaa ja tekee kiinteäksi koneitten
tahdikas jyske.
* * * * *
Majakkalaivaa lähestyessä havaitaan "Relandersgrund" kadonneeksi. Sen
sijalla on toinen, jonka savutorvi ja muukin ulkonainen varustelu
osoittavat sen höyrykoneilla käyväksi. Se on kauttaaltaan punainen.
Luotsilippu nostetaan keulamastoon.
Majakkalaivasta lähtee soutovene ulos merelle. Se suuntaa kulkunsa
suoraan "Uleåborgin" reitille.
Komentosillalta soivat merkinantokellot konehuoneeseen. "Uleåborg"
hiljentää vauhtiaan.
Nuoratikkaat lasketaan välikannen keulaportista. Luotsi saapuu sinne.
Luotsivene on jo kohdalla. Laivan koneet seisovat. Köysi viskataan
veneeseen. Vene tempautuu mukaan. Luotsi hyppää siihen tikkaista.
Köysi heitetään irti. Voimakkaat kädet tarttuvat airoihin. Vene etenee
majakkalaivaa kohti.
Merkinantolaitteet soivat konehuoneessa. Koneet alkavat taas jyskiä.
Potkuri pieksee vettä vimmatusti. Keulassa kohisevat korkeat kuohut.
Majakkalaiva jää jälkeemme. Se pienenee.
Edessä ja takana aaltoilee silmänkantamiin aava meri, jonka
länsipuoliskolla leikittelee yhä voimistuva iltarusko.