jotka olivat saattaneet meitä laululla läpi kaupungin. Muistin että
toistakymmentä vuotta sitten seisoimme luuvasut kainalossa
katselemassa, kun »ylioppilaat menivät». Hyvästiä heitettyämme nousimme
kärryihin ja eläköön-huutojen raikuessa toverijoukosta läksimme ajamaan
kiitävää vauhtia. Vaan jonkun matkan maantien vieressä seisoi Antti,
heilutti hattuaan ja huusi: »eläkööt!»