Seuraavana aamuna satoi.
Otankohan tämän mustan vai vihreän pukuni? tuumin. Vihreän. Sillä se
on uudempi, siis otan sen. Olin hyvin iloinen.
Kun tulin pysäkille seisoi siinä nainen, odottaen sateessa
raitiovaunua. Hänellä ei ollut sateenvarjoa. Pyysin häntä omani
alle, mutta hän sanoi -- ei kiitos. Laskin silloin alas omanikin
odotellessani. Sittepähän ei naisen tarvitse yksin kastua, ajattelin.
Illalla tuli Wladimierz kahvilaan.
-- Kiitoksia eilisistä kukista, sanoin ylpeänä.
-- Mistä kukista, kysyi hän. -- Pitäkää nyt jo suunne niistä kukista.
-- Tahdoin kiittää niistä, sanoin.
Hän kohautti olkapäitään vastaten:
-- Enhän minä Teitä rakasta, orja.
Eihän hän minua rakastanut, -- niin kyllä. En ollut sitä
odottanutkaan, enkä siis pettynyt. Mutta näin hänet joka ilta, hän
istuutui juuri minun, eikä kenenkään toisen pöytään, ja minä se
hänelle oluen kannoin. Tervetultua taas, Wladimierz.
Seuraavana iltana tuli hän myöhään. Hän kysyi:
-- Onko Teillä paljon rahoja, orja?
-- Ei, ikävä kyllä vastasin -- olen köyhä tyttö.
Silloin katsoi hän minuun ja sanoi hymyillen:
-- Te varmaan käsitätte minut väärin. Minä tarvitsisin vähän rahoja
huomiseksi.
-- Kyllä minulla on jonkun verran, sanoin, -- minulla on paljonkin
rahoja, minulla on satakolmekymmentä markkaa kotona.
-- Kotonako, eikö täällä?
Vastasin:
-- Odottakaa neljännestunti ja lähtekää kanssani, kun täällä
suljetaan, niin haen ne.
Hän odotti neljänneksen ja lähti mukaan. Ainoastaan sata markkaa,
sanoi hän.
Hän seurasi koko ajan vieressäni eikä antanut minun matkan kuluessa
yhtään kertaa kulkea edessä eikä takana, kuten hienot herrat usein
tekevät.
-- Minulla on vain pieni kamari, sanoin minä, kun pysähdyimme
portillani.
-- En tule ylös, vastasi hän. -- Odotan täällä.
Hän odotti.
Palattuani takaisin laski hän rahat ja sanoi:
-- Tässä on enemmän kuin sata markkaa. Annan teille kymmenen
juomarahoiksi. Niin, niin, ettekö kuule, _tahdon_ antaa teille
kymmenen markkaa juomarahaa.
Ja hän ojensi minulle rahat, toivotti hyvää yötä ja lähti. Nurkassa
näin hänen pysähtyvän ja antavan vanhalle ontuvalle kerjäläiseukolle
roposen.