Jos maailmassa on minulle Evaa rakkaampaa olentoa, niin olen minä
suolattu silli...
Väitetään, että me taiteilijat teemme kaikki hetken vaikutuksesta,
mutta se ei ole aina totta! Käy nimittäin ilmi, että minä olen
rakastanut Evaa jo kauan, mutta minä olen vain ollut sellainen aasi,
etten ole sitä tiennyt.
Jumala yksin tietää, mitä minulle sinä iltana tapahtui, kun saatoin
hänet kotiin. Me kävelimme käsi kädessä emmekä puhuneet mitään... Minä
painoin Evan kättä kylkeäni vasten ja hän omaani. Tunsin, että hän
rakastaa minua kaikin voiminsa...
Minä saatoin hänet aina ylös saakka, ja kun me astuimme hänen pieneen
asuntoonsa, jouduimme siinä määrin tunteittemme valtaan, ettemme
uskaltaneet katsoa toisiamme silmiin. Mutta kun Eva peitti kasvot
käsiinsä, niin minä irrotin nämä hellästi ja sanoin:
-- Eva, sinä olet minun, eikö totta?
Ja hän painautui rintaani vasten.
-- Olen, sinun olen!...
Hän oli niin hurmaava, hänen silmänsä niin haaveelliset ja samalla
säihkyvät, hänen olennossaan niin suloista uupumusta, etten voinut
lähteä hänen luotaan.
Totta puhuen, hänkään ei voinut erota minusta, ikäänkuin olisi tahtonut
korvata pitkän vaitiolonsa ja niin kauan salaamansa tunteet.
Minä palasin myöhään kotiin. Swiatecki ei nukkunut vielä... Hän
valmisti lampun valossa puupiirrosta jotakin kuvallista aikakauskirjaa
vasten.
-- Täällä on kirje sinulle, -- virkkaa hän kohottamatta katsettaan
työstä.
Otan kirjeen pöydältä ja tunnen kuoren läpi sormuksen. Hyvä, tarvitsen
sen huomenna. Avaan kirjeen ja luen:
'Tiedän, että sormuksen palauttaminen tuottaa sinulle iloa,
sillä kaikesta päättäen olet siihen pyrkinyt. Mitä minuun
tulee, en aio ruveta näyttelijättärien kanssa kilpailemaan.