Eräänä päivänä Ostrzynski sanoo minulle olevansa onnellinen, kun oli
saanut Kazialta rukkaset, sillä sen kautta avautui hänelle uusia
näköaloja, joista minulla ei voi olla vähintäkään aavistusta.
Se ilahuttaa minua tai oikeammin se on minusta aivan yhdentekevää.
Uskon, että Ostrzynski kyllä keinoja keksii tämän elämän varalle.
Kun hän piti Kaziaa silmällä, olivat tytön vanhemmat, etenkin herra
Suslowski, hänen puolellaan. Vaikuttipa Ostrzynski vanhukseen siinä
määrin, että tämä roomalainen näytti menettäneen arvokkuutensa. Kazia
sitävastoin ei voinut Ostrzynskia tuttavuutensa ensi hetkestä saakka
sietää. Se oli jonkunlaista tiedotonta vastenmielisyyttä, sillä olen
varma siitä, että Kaziaa ei loukannut se, mikä hänessä loukkaa minua ja
kaikkia muita, jotka lähemmin tuntevat hänen luonteensa. Hän on
omituinen ihminen tai oikeammin sanoen omituinen sanomalehtimies.
Ei ainoastaan meillä, vaan kaikissa suurissa taide- ja
kirjallisuuskeskuksissa on ihmisiä, joista me vastoin tahtoammekin
tulemme kysyneeksi itseltämme: mistä johtuu heidän vaikutusvaltansa?
Minun ystäväni, "Leijan" toimittaja, kuuluu näihin. Kuka saattaisi
uskoa, että Ostrzynskin merkitys ja menestys johtuu oikeastaan vain
siitä, että hän ei pidä arvossa eikä kunnioita kykyjä, etupäässä
kirjallisia, vaan suorastaan elää näiden halveksimisesta. Ja hän
halveksii heitä niinkuin sellainen henkilö, joka täydellisen
tarkkuutensa, varman, herkän älykkäisyytensä ja suuren neronsa tähden
on seuraelämässä varma voitostaan.
Tarvitsee vain nähdä hänet kokouksissa, taiteilija- ja
kirjailijapiireissä, juhlapäivällisillä kuinka halveksivan ivallisesti
hän kohtelee ihmisiä, jotka luomisen alalla kykenevät aikaansaamaan
kymmenen kertaa enemmän kuin hän, kuinka hän nutistaa heidät nurkkaan,
kuinka hän hämmentää heidät logiikallaan, järkeilyllään, kuinka hän
sokaisee heidät kirjallisella kaikkivallallaan.
Aina kun Swiatecki tätä ajattelee, vimmastuu hän siihen määrään, että
mielensä tekisi iskeä Ostrzynskilta pää puhki. Mutta minua ei
Ostrzynskin ylivalta lainkaan kiusaa. Todella kyvykkäät ihmiset ovat
usein saamattomia, epävarmoja ja vailla kaikkea sanasukkeluutta ja
henkistä tasapainoa... Mutta heti, kun todellinen kyky jää yksin, niin
hän saa siivet, kun sitävastoin Ostrzynski siinä tapauksessa menee
maata, sillä hänellä ei ole itselleen kerrassaan mitään sanottavaa.
Tulevaisuus on hänen kaltaistensa ihmisten kesken ylläpitävä
järjestystä, määräävä arvoasteet ja osottava kullekin heistä oman
paikkansa. Ostrzynski on viisas kyllä ymmärtääkseen tämän, mutta
hengessään hän ivaa moista. Hänestä on tarpeeksi, että hän nykyhetkenä
merkitsee paljon ja että hänelle osotetaan enemmän huomaavaisuutta kuin
monelle muulle häntä kyvykkäämmälle.
Me maalaajat olemme vähemmän hänen tiellään. Saattaapa hän toisinaan
"rummuttaa" jostakin kirjallisesta kyvystä, etenkin jos "Leijan" etu ja
kilpailu "Päiväntasaajaan" nähden sitä vaativat. Muuten hän on hyvä
toveri ja hauska mies. Minä puolestani voin sanoa pitäväni hänestä,
mutta...
Piru vieköön Ostrzynskin, riittäköön tämä jo hänestä!...